Kuusikuisneuvola on suoritettu, ja kaikki hyvin edelleen. Tiedoksi numeronnälkäisille: pituutta vonkaleellamme on 69 senttiä ja painoa tasan kahdeksan kiloa. Aika pitkänmalliseksi on pikkuinen venähtänyt, eikä vauvanpyöreydestä voi oikein enää puhua... Triplaleuatkin ovat ikävä kyllä supistuneet yhdeksi pieneksi kaksoisleuaksi. Toisaalta se helpottaa jokailtaista leukojenpuhdistustoimenpidettä. Ei tarvitse hinkata banaania ja vaatenöyhtää kuin parista leukataipeesta.

Kun nyt neuvolan hoitajalta saimme oikein luvan, alamme vähitellen pyrkiä yösyötöistä eroon. Olen viime aikoina tyrkännyt vaaville maitobaaria eteen neljästi yössä (eli noin klo 21 ja 8 välillä), ja aavistelen, että tämä ei olisi välttämättä tarpeen. Sanotaanhan usein, että puolivuotias pärjää jo läpi yön syömättä. Tosin en ole ihan varma, mitä ”läpi yön” tarkoittaa; onko se vauvan koko yöunirupeama vai kellon viisareiden mukaan määritelty jakso, en tiedä. Joka tapauksessa se lienee jotakin parempaa kuin kolme tuntia.

Maidon tuputuksella nukuttaminen on ollut mukavan helppoa, mutta siitä ei kannattaisi tehdä tapaa. Ja toki vielä hieman mukavampaa olisi nukkua kokonaisia tai edes puolikkaita öitä. Siksipä kokeilemme nyt, kuinka pitkälle yöhön vauva tyyntyy muilla keinoilla (tutilla ja paijauksella) ja milloin sillä on oikeasti nälkä. Ja sitten alamme jollain tavalla siirtää syöttöä aina vain pidemmälle kohti aamua.

Onko teillä, hyvät kollegani, hyviä neuvoja unikouluttamiseen? Etenkin sopii kertoa vinkkejä tilanteeseen, jossa vauva nukkuu samassa huoneessa vanhempien kanssa, omassa sängyssään. Tutti on käytössä ja toimii hyvin, ja Mies on valmis toimimaan tarvittaessa unikouluttajana. Hieman kyllä pyörryttääkin ajatus kokonaisen yön nukkumisesta heräämättä. Kuinkahan sekaisin sitä menisi, kun huomaisi nukkuneensa illasta aamuun, ihan oikeasti vaakatasossa ja silmät kiinni? Ystävälläni esimerkiksi iski kaamea migreeni aina, kun vauva nukkui kunnon yöunet. Äitiparan aivot olivat tottuneet todella tiheään heräilyyn, eikä jatkuva uni sopinut niille enää lainkaan. Saa nähdä minkä manian minä kehitän, jos energiatasoni tästä lähtee unikoulun avulla nousuun.

Kommentit (2)

jenni

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että kannattaa varautua siihen, että ensimmäisen parin nukutun yön jälkeen olet väsyneempi kuin koskaan. Silloin itse ainakin vasta tajusin oikeasti miten väsynyt olin, aikaisemmin olin liian väsynyt käsittääkseni.

Unikouluista multa löyty jos jonkunlaista vinkkiä ja kokemusta, mutta neuvoisin ensisijaisesti teitä kokeilemaan mikä on omalle psyykelle ja Maijalle parasta. Jos lempein keino toimii hyvä niin. Jos ei, pistä viestiä FB:ssä :)

Meille suositeltiin että ensisijaisesti vaihdetaan "yöneste" korvikkeesta vedeksi, eikä sitäkään välttämättä joka kerta, vaan ensiksi kokeiltaisin tuttia ja silittelyä.

Tanja

Nooh, me alettiin rajoittaa yösyömistä ihan vaan niin, että äiti ei sitä maitoa antanut vasta kuin tiettyyn kellonaikaan. Ensin varovaisesti aloitettiin että ei ennen klo 2, sitten siitä pikkuhiljaa ruokailu siirtyi myöhemmäksi. Klo 5 oli pitkään sallittu ruokailuaika, sitten sekin ihan itsestään jäi pois, kun vauva nukkui sen ohi. Et silleen rauhallisesti kun ottaa, pikku hiljaa kerrallaan, niin omatkin aivot ehtii tottua nukkumiseen. ;P Ennen vuoden ikää se viimeinenkin yöimetys jäi pois meillä.

Maidon sijasta voi silitellä selkää. Jos vauva kovin hermostuu, niin voi kokeilla syliä, mutta ei anna vauvan nukahtaa siihen, rauhoittua vaan. Jos itku on sama sylissä taikka sängyssä, kannattaa tietty antaa olla sängyssä.

Mutta ennen kuin lähet kokeilee, et voi tietää mikä tepsii, vauvat kun on kaikki erilaisia. Tsemppiä!!

Blogiarkisto

2013
2012
2011