Kuin varkain meistä tuli yksityisautoilijoita.

Koko varhaisen aikuisuuteni ja vielä Maijan ensimmäisen ikävuoden ajan uskoin, ettemme tarvitse autoa. Asumme keskellä hyviä julkisia liikenneyhteyksiä, palveluiden lähellä, ja lähipiirissämme oli autoja lainattavissa tarpeen mukaan. Enkä edes tykännyt ajaa. Kun olin kotona lapsen kanssa, aikaa oli riittävästi busseilla suhailuun. Ja kuten sanottu, metrojahan tyttö rakastaa. 

Mutta keväällä alkoivat autot kiinnostaa. Mökkireissut houkuttivat kesän lähestyessä, ja niihin eivät enää tällä porukalla (lapsen ja koiran kanssa) bussi tai sukulaisten yhteiskyydit riittäisi. Sukulaisiakin olisi mukava käydä tapaamassa, ja sekin onnistuisi autolla niin näppärästi. Ja olisihan se arkikin töihinpaluuni jälkeen jotenkin helpompaa, kun olisi oma pirssi pihassa... Ehtisin nopeammin töistä kotiin Maijan luokse. (Ja matkaahan tosiaan on ainakin kilometri!)

Siksi ostimme auton - kesäksi. Päätimme, että ajelemme syksyyn asti perhe-Toyotallamme, ja sitten myymme sen tai ainakin laitamme seisontaan. Talvella ei olisi suunnitelmissa kotimaanmatkailua, joten julkinen liikenne riittäisi.

Nyt on syksy. Auto seisoo pihassa valmiina seuraavaan ajoon. Rakastan oman auton tuomaa vapautta, nopeutta ja helppoutta. Tiedän kyllä, että hankien pian noustessa helppous alkaa karista, mutta edelleen on ihanaa huristaa ostoskassien kanssa kaupasta kotiovelle sen sijaan, että odottaisimme bussipysäkillä pakkasessa seuraavaa bussia, johon rattaiden kanssa mahtuu. Kylässäkin voi olla illalla pidempään, kun ei tarvitse varata kotimatkaan sitä tuntia. Ja Maija tykkää kuunnella autossa musiikkia ja äidin epävireistä laulua.

Laiskuudestahan tässä kaikessa on kyse, ja mukavuudenhalusta. Ei ole mitään oikeasti pakottavaa syytä omistaa autoa tällä seudulla ja tässä elämäntilanteessa, se on vain mukavaa. Ja niin kauan kuin meillä on varaa - eli asumme edelleen liian pienessä asunnossamme tarpeeksi pienin asumiskustannuksin - haluan ajoa jatkaa.

Onko teistä auto turhake vai tuikitärkeä? 

Kommentit (20)

Vierailija

Me asumme mieluummin tilavassa paritaloneliössä autottomina, kuin heikkotasoisemmin autollisina. Etenkin kun bussipysäkki on oven edessä!

Vierailija

Kiva juttu. Meillä tuo totaalinen autottomuus olisi vaan niin hankalaa, että ollaan päätetty pitää auto. Miehen tyomatka sen verran hankala busseilla, että tarvitsee autoa, lisäksi kolmilapsisen perheen ruokakauppareissuja en edes uskalla ajatella ilman autoa.

Vierailija

Ei kai se ole sen enempää turhake tai välttämättömyys kuin vesivessa tai keskuslämmitys (molemmat myös "ympäristötuholaisia"), ilmankin pärjää, mutta miksi pitäisi? Kuten totesit, niin "hyvien julkisten liikenneyhteyksien äärelläkin" yksityisliikenne (sis. polkupyöräilyn) säästää helposti tunteja päivässä, jos ei liiku sen joukon mukana. Ainakin minulle ajankäyttö on tärkeä ja arvokas asia, johon voin vaikuttaa. En ala tuhlaamaan sitä vain jotain ideologisista syistä. Jokainen yksittäinen matka kannattaa toki punnita.

Vierailija

Yhtä asiaa en ole vielä ymmärtänyt... miksi perheellinen haluaisi asua talossa/asunnossa, jossa on bussipysäkki tms aivan oven edessä ? Itse ainakin mieluummin asun ihan omassa rauhassa =)

Vierailija

Meille se on tuikitärkeä. Käyn koulua viereisessä kunnassa ja koulumatka on pitkä. Bussimatkoja tulisi päivälle 6 ja junareissuja 2 plus parin kilsan kävelymatka toisessa päässä ees ja taas.

Mielummin maksan ajasta jonka saan kun en käytä julkista liikennettä, eikä ne julkisetkaan ilmaisia olisi.

Vierailija
Vierailija

Yhtä asiaa en ole vielä ymmärtänyt... miksi perheellinen haluaisi asua talossa/asunnossa, jossa on bussipysäkki tms aivan oven edessä ? Itse ainakin mieluummin asun ihan omassa rauhassa =)

No kuulepas, katu jolla asumme on hyvin rauhallinen, vaikka bussipysäkki sattuukin olemaan oven edessä. Itse en viihtyisi maalla enkä metsän keskellä, rauhallinen katu lähiössä on just hyvä ja päiväkotikin vieressä. Kyllä meilläkin olisi auto, jos rahaa olisi mielin määrin, mutta tässä tilanteessa panostamme ennemmin muihin mukavuuksiin. Lisäksi olisin varmasti ainakin pari kiloa läskimpi, jos meillä olisi auto.

 

Vierailija

Mekin aloimma yksityisautoilemaan varkain. Tai korjaan, mieheni alkoi ;) Itselläni ei ole korttia, joten köröttelen edelleen lapsen kanssa bussilla jos haluan johonkin päivän aikana liikkua. Miestä ei saa enää kirveelläkään julkisilla töihin, aikamoinen muutos ihmiselle, joka kävi 5 vuotta töissä bussilla! Mutta koska minulla ei ole vieläkään sitä korttia (eikä tule, ellei työmatka joskus pakota, 1h on liikaa yhteen suuntaan työmatkaa julkisilla kun lapsi on hoidossa), on minulle tuikitärkeää että julkiset pelaa. Onneksi uudessa kodissa bussipysäkille on 500m ja keskustaan pääsee vartissa, huh!

Vierailija

Meiltäkin pääsee keskustaan hujauksessa. Meillä vain ei ole sinne koskaan mitään asiaa. Kaikkiin tärkeisiin paikkoihin meneekin sitten julkisilla tunti plus vaihtojen kanssa hermot. Yksityisautoilu on tuikitärkeää laiskoille kuten minä, kumipyörillä kulkeva ympäristötuho.

 

Tällä hetkellä meidän vanha kosla liikkuu 85% kotimaisellä biojätteellä ja jos rikastuttaisiin niin polttoaine vaihtuisi tuulisähköön. Eli oltaisiin edelleen siellä ruuhkassa hidastamassa entisestään niiden bussien liikettä, laiskuuden vuoksi. Huoh.

 

Vierailija

Juuri tuon vuoksi kaupunkeihin, joissa on hyvät julkiset kulkuyhteydet pitäisi laittaa tiemaksu yksityisautoilijoille. Eri asia on maaseudut, jossa oma auto välttämätön ja työmatkat pitkiä, niitä seutuja ei tulisi rankaista yksityisautoilusta.

Vierailija

Ei auton omistamisesta kenenkään pidä potea huonoa omaatuntoa, enemmän saa maksaa veroja ja ties mitä, kuin mitä saa vastineeksi esim. teiden kunnossapitona.

 

Minä olen nykyään yksinasuva, ja minulla on kaksikin autoa, toinen 40 vuotta vanha, toinen nuorempi. Muitakin kulkuvälineitä on lisäksi. Helppoa ja mukavaa enimmäkseen, kallista tosin.

 

Turhakkeena en autoa pidä, tekee monet asiat helpommiksi, mutta arvostan kyllä ihmisiä, jotka eivät autoa tarvi/halua. Työtilanteeni hiukan muuttui, ja kuljen (toistaiseksi) jonkin verran työpaikan ja kodin väliä yksin, ja se kyllä kieltämättä tekee hiukan syntisen olon, mutta kesällä asia ei vaivaa niinkään, koska kesät ajan moottoripyörällä.

Vierailija

Meillä on Helsingin keskustassa kahden lapsen kanssa kaksi alle vuoden ikäistä autoa. Molemmat teemme paljon töitä, käymme mökillä vuoden ympäri, sienessä,hiihdämme ja laskettelemme. Itse ajan yli 40 tuhatta kilometriä vuodessa. Ehkä ilman lapsia ja harrastuksia olisi helppo moralisoida, mutta auto on ihan ehdoton. 

 

Vierailija

Kun lapsi on pieni, olen ajankäytöstäni vastuussa hänelle. Ilman autoa tekisin työmatkaa kolme tuntia päivässä, autolla tunnin. Kumminkohan haluan tuon kaksi tuntia viettää, neljässä eri kulkuvälineessä reissaten vai ihanan pienen poikani kanssa touhuten ja seurustellen? Se siitä pääkaupunkiseudun toimivasta liikenteestä.

Vierailija

Me ei olla viittitty autoa enää pitää ekologisista ja taloudellisista syistä. Ajallinen säästökin jää pieneksi pienituloisella; jos ajattelee autoiluun kuluvan n. 300€ kuussa kaikkineen, pitäisi 12€ tuntipalkalla - verot ja maksut, pitäisi säästää aikaa noin 300/8=37,5h jotta auto olisi ajallisesti hyödyllinen verrattuna aikaan, joka sen eteen tarvitsee raataa. Toki autoilu on mukavaa, ja itsekin siihen jäi niin paljon koukkuun, että tuli mentyä koulumatkojakin autolla (ruuhka-aikaan), mutta virkeämmältä on olo tuntunut ilman autoa. Lisäksi lapset näkevät enemmän maailmaa julkisissa kulkuneuvoissa.

Vierailija

Toivon etten koskaan joudu hankkimaan autoa. Tulee aina huono omatunto jos jostain syystä joudun lainaamaan autoa. Joukkoliikenne & hyötyliikunta rules!

Vierailija

Pakollinen turhake. Jos julkinen toimis hyvin, ei olis ongelmaa käyttää sitä.

 

Näyttää teilläkin olevan muuten liian löysällä turvavyöt istuimessa. Vyön ja lapsen väliin pitäis mahtua vain sormi juuri ja juuri.

Vierailija

Valitettavasti meillä on kaksikin autoa. Minä käyn töissä 20km:n päässä, johon julkisilla menisi puolitoista tuntia yhteen suuntaan (mahtavat vaihtomahdollisuudet) ja mies tekee kaksivuorotyötä, eikä aamuun viideksi mennessä vielä liiku mikään muu kuin oma auto. Asutaan 15km ison kaupungin keskustasta ja valitettavasti täällä perukoilla ei julkinen kulje kunnolla. Jos tuonne kaupunkiin kulkisi, niin silloin bussit toimisivat (siis muita menopelejähän täällä ei edes tunneta). Lisäksi puolelle isovanhemmista on 80-150km matkaa, eikä lapsen ja kahden koiran kanssa liikuta esim. junalla kovinkaan näppärästi.

 

Toiveissa on joskus edes pärjätä ilman autoa. Tällä hetkellä se vaan on sula mahdottomuus.

Vierailija

Minä taas nautin autoilusta -sen kätevämpää liikkumistapaa ei ole. Vielä kun on kaukosäätimellä toimivat sähköiset nosto-ovet niin mikäpä on ollessa.

Nelivetoinen farmari on ympärivuotiseen käyttöön ja avoauton ostan sille kaveriksi kunhan havittelemani mallin tuotanto ensi vuonna alkaa.

Mutta menkää te bussilla -olette ainakin pois tieltäni.

Vierailija

Meistäkin tuli autoilijoita lapsen myötä. Keskustaan kuljemme bussilla, muualle matka kestää moninkertaisen ajan bussiin verrattuna. Kaikki isovanhemmat asuvat eri kaupungissa, toisten isovanhempien luo bussi ei edes kulje. Päivittäisostokset hoituvat lähikaupassa mutta isommille ostoksille ajellaan markettiin. Odotan kovasti, että sähköautot kehittyvät ja halpenevat. Autottomuuteen paluu näyttää vaikealta.

Blogiarkisto

2013
2012
2011