Luulin aina, että odottaja on suunnilleen sen yhdeksän kuukautta valtava. Nyt olen raskauden puolivälissä, enkä vieläkään ole kovin iso. Edelleen juhlin fuksianpunaisessa mekossa ystävän häitä ja saan kuulla, kuinka raskautta ”ei yhtään huomaa!” (ja kiroan mielessäni).

Kun oikein yritän ja valitsen vaatteeni viisaasti, saan edes tutut vilkaisemaan epäilevästi mahaani, jolloin voin hihkaista: Kyllä, olen raskaana! Vaikka Tyypin maja on siis toistaiseksi melko pieni, tuntuu Tyyppi itse olevan ponteva. Muutama päivä sitten makasin sohvalla ja tunsin, että nyt mahassani potkitaan oikein tosissaan. Painoin käteni vatsalleni ja BUM! isku tuli suoraan kämmeneeni. Rakastettavaa. Otin käteni pois ja nostin paidan helmaa – ja DJOING! näin kuinka mahanahkani pompahti. Friikkiä, ihanaa, kummallista! Nyt kun Tyypin liikkeet siis tuntuvat jo ulospäinkin, on Mieskin saanut ensikosketuksen jälkeläiseensä. Hymyilemme molemmat onnellisina, kun Mies bongaa potkun vatsani läpi. Järjettömän koskettavaa. Niillä on kontakti. Vaikka välissä on minun (karvainen) mahani, niillä on yhteys!

Vauvan topakat potkut rauhoittavat hieman mieltäni, mutta oikeasti alan olla taas aika jännittynyt. Torstain rakenneultra pyörii ajatuksissani, enkä voi olla miettimättä, mikä kaikki voikaan olla huonosti. Toisaalta kaikki voi olla hyvinkin. Joka tapauksessa huoli lapsen terveydestä on häivyttänyt poika vai tyttö -jännityksen tiehensä. On mikä tahansa, niin olisipa se ainakin terve. Tai jos ei ihan terve, niin elämään kykenevä.

Kommentit (3)

Alanis

On niin ihanaa kun liikkeet näkyy päälle päin. Mäkin kun huomisen sen niin lempipuuhaksi muodostui oman mahan tuijottelu :)

Emja_

Mä oon lueskellu sun kirjoituksiasi innolla, ihan samanlaisia ajatuksia taas täälläkin noista vaatteista. Meillä la on viikkoa teitä myöhemmin, eli aika samaa tahtia mennään. Ei millään malttasi odottaa että maha kasvaa niin ettei enää olisi epäilystää siitä oonko mä vaan lihonu, vai oonko mä raskaana.
Tsemppiä ultraan :)

saku

On tosiaan ihana tuntea potkuja masun läpi :) Vauvan eri osatkin voisi tuntea kuulemma masun läpi painelemalla, mutta tuntuisi liian hurjalta painella toista niin lujaa, eli ehkä tyydyn tässä vaiheessa potkuihin. Onnea ultraan!

Blogiarkisto

2013
2012
2011