Munakas maistuu. Avokado ei, vaikka sitä aina välillä tarjotaan.

Raskausaikana seurasin mahan uumenissa piileksivän otuksen kehitystä kaikenlaisista opuksista lähes päivän tarkkuudella. Että nyt sille on kasvanut silmäripset ja nyt se alkaa nikotella ja sitä rataa. Myös Maijan vauva-aikana oli olennaista lukea ja kirjoittaa siitä, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu - ja tosiaan, yhdessäkin viikossa saati sitten kuukaudessa vauva ehti kehittyä aivan valtavasti.

En tiedä missä vaiheessa kehitys muuttuu sillä tavalla määrällisesti tai laadullisesti erilaiseksi, että siihen ei enää niin usein kiinnitä huomiota. Mullistavimmat muutokset ensimmäisestä naurusta ensiaskeleisiin ovat takana, ja nyt kehitys on jotenkin hienovaraisempaa, jalostuneempaa. Esimerkiksi kävelyyn tulee lisää varmuutta ja samalla rentoutta, juoksuaskeleet alkavat kohota oikeasti ilmaan, lauserakenteet kehittyvät vähitellen monipuolisemmiksi, sanasto kasvaa jatkuvasti ja valtavaa vauhtia. Mikään ei tapahdu juuri tietyssä iässä ja yhtäkkiä. Muutokset vain vähitellen hivuttautuvat osaksi jokapäiväistä elämää.

Sitten kun pysähtyy ja miettii, huomaa lapsen kasvaneen ihan valtavasti. Nyt se puhuu jo niin monisanaisia lauseita, etten pysy kärryillä - tyyliin "äiti pelaa sienipeliä Maijan kanssa tuolla". Tietenkin sanat ovat vähän sinne päin eli vieraampi ei varmasti saisi selvää murto-osastakaan, mutta ei sen väliä. Tärkeintä on, että kommunikaatio meidän lähimpien kanssa toimii nyt aika hyvin.

Ja se on oppinut syömäänkin niin hienosti! Vauva-ajan loppupuolella kirjoittelin paljon Maijan syömisestä, joka siis toteutettiin pääasiassa sormiruokailun periaattein. Silloin oli jännittävää kokeilla uusia ruokia ja huomata, miten innokkaasti lapsi niihin tutustui - ja miten hirveä sotku siitä tuli. Kehitys on tuossakin asiassa tietenkin jatkunut. Maija ei enää pudottele vahingossa juuri mitään ruokaa, syö melko taitavasti haarukalla ja vielä taitavammin käsin, ja osaa nyt juoda tavallisesta mukistakin läikyttelemättä liikoja. En edes tiedä syötetäänkö tämän ikäisiä yleensä, mutta itse en voisi kuvitella Maijan suostuvan moiseen - eihän häntä ole syötetty sitten ensimmäisten sosekokeilujen.

Yhteen asiaan olen ihan vähän pettynyt - enkä tarkoita Maijaa, vaan omia ennakko-odotuksiani. Suurena ruoan ystävänä ja varsin ennakkoluulottomana maistelijana ajattelin, että ne nakkeja ja ranskalaisia vaativat lapset ovat vain tottuneet siihen, että niille ei koskaan tarjota mitään kunnollista. Ajattelin, että lapsi tottuu mihin vain ja himoitsee juurespihvejä ja simpukkapastaa siinä missä ne "muiden lapset" hampurilaisiaan.

Nyt on pakko myöntää, että kyllä Maijakin eniten pitää niistä kaikkein tavallisimmista ikisuosikeista: makaronilaatikosta, lihapullista, leivästä ja juustosta - ja nakeista. Tosin viimeisistä sillä on ihan oma erikoissuosikki, musta makkara. Tampereen sukulaiset lienevät tyytyväisiä!

Mitä teidän muiden kaksivuotiaat syövät? Oletteko saaneet erikoisuudet uppoamaan vai pysytäänkö perusruokalinjalla?

Kommentit (5)

Vierailija

Meillä tyttö 1v. 8kk. ja hienosti kanssa syö haarukalla ja sormin. Sotkua vielä jonkun verran tulee varsinkin puuron ja jogurtin kanssa mutta eihän sitä muuten opi. Mukista on juonut itse jo jonkin aikaa. Kyllä se vaan niin on, että ne perusruat menee kaikkein parhaiten meilläkin makaronilaatikko, jauhelihaperunalaatikko, nakkikastike yms. suostuu kyllä aika hyvin maistamaan mutta jos huomaa, että on mukana jotain turhan eksoottista niin ei sitten syö koko ruokaa ollenkaan. Esikoinenkin lähemmäs 4v. syö kaikkein parhaiten kaikkea normaalia ruokaa mutta suostuu maistamaan lähes kaikkea niin ja tykkää kyllä toisaalta sitten taas syödä isin kanssa homejuustoa. Ja mieleen tuli, että pienempi tässä yksi päivä eksyi isin chilipähkinä pussille ja siinähän tuo olisi mutustellut vaikka koko pussin =D

Vierailija

No kyllä meilläkin vielä 2-vuotiaana syötiin ihan mitä vain eteen antoi, jopa polyyppeja. Se nirsompi vaihe tuleekin vasta myöhemmin. Nyt kohta 4-vuotiaana ei enää mikään vihreä kelpaa, edes kurkku. Mutta uskon senkin olevan vain ohimenevä vaihe, jos ja kun lapsi aiemmin on tottunut kaikenlaiseen ruokaan, muut ympärillä edelleen syövät mitä vain eikä syömisestä tai syömättömyydestä tehdä mitään numeroa.

Vierailija

 Miten saada erikoisuudet uppoamaan, leikkaa ne pienillä piparimuoteilla hauskan muotoisiksi, esimerkiksi pieniä tähtiä, nalleja jne. Toinen vaihtoehto on laittaa ne coctail-tikkuihin, "ihan kuin juhlissa", mutta tikut voi olla vähän vaarallisia vielä noin pienille... Vielä yksi keino saada lapset maistamaan jotain uutta on antaa ruoalle lapsen korviin hauskalta kuulostava nimi.

Vierailija

Meidän lapsi oli 1-vuotiaana kaikkiruokainen ja taisi syödä itse kaiken ruokansa sormin ja lusikalla. Sitten kun vajaa kaksivuotiaana alkoi tahtoikä alkoi samalla myös kova nirsoilu ja oliskohan samoihin aikoihin ollut myös se vaihe kun yritti saada äidin syöttämään. Nyt vajaa kolmevuotiaana syö kaikkea paitsi kesäkurpitsaa ja sieniä.

Vierailija

Meidän nyt reilu neljä vuotias söi vuoden iässä reilusti kaikkea. Mutta kun ikää tuli vuosi ja 8 kk niin hän teki totaalisen stopin joidenkin ruokien kanssa. Vielä tänä päivänäkään poika ei suostu syömään mitään puuroja. Mannapuuro on ainut mikä menee, kaakaojauheella höystettynä. Hänelle ei myöskään kelpaa perunamuusi, ei laatikkoruuat eikä kastikkeet. Makaronilaatikko on nyt alkanut upota ja hoidossa suostuu syömään samaa mitä muutkin (paitsi kaurapuuroa). Mutta muiden perheiden normiruuat, jauheliha- ja nakkikastikkeet, kiusaukset yms. on ollut meillä pitkään pois ruokalistalta. Pikkuhiljaa niitä koitetaan sinne hivuttaa takaisin, hoidossa olo on siihen kyllä auttanut.
Kaksivuotias sitten taas syö likipitäen kaikkea mitä tarjotaan. Uuden maistelu on välillä hankalaa mutta menee siinä sivussa jossei siitä tee numeroa.

Blogiarkisto

2013
2012
2011