Mustavalkoisella ruudulla näkyy vaikka mitä. Hymyilen, tärisen vähän, olen valmiina purskahtamaan itkuun sikiön nähdessäni. Kätilö liu'uttaa anturia pitkin vatsaani, kylmä geeli tuo vilunväreitä.

"Onko sulla ollut raskausoireita?" "Onko mitään vuotoa ollut?" Nämä kysymykset eivät taida kuulua asiaan, on ensimmäinen ajatukseni. Mieheni ilme käy vakavaksi. Kätilö pysäyttää kuvan mustan pallon kohdalle. Se on valtava, ja se on vastaansanomattoman tyhjä. Kätilö kertoo olevansa hyvin, hyvin pahoillaan. Hetken päästä olen tietoinen siitä, että kohdussani on sikiöpussi ja istukka, muttei sikiötä. Tuulimuna, pelkäämäni petturi.

Meidät lähetetään hoitajalle, joka antaa minulle neljä tablettia. Niiden on määrä laittaa kohtuni supistelemaan niin, että syvä musta lammikko tulee ulos minusta. Saan myös kipulääkkeitä, sairaslomatodistuksen, ja empatiaa niin paljon että en meinaa kestää sitä.

Meille ei tulekaan juhannusvauvaa. Minusta ei tulekaan valtava. Minä voinkin syödä jouluna graavilohta ja juoda viiniä. Minä ostin turhaan ne äitiysfarkut ja sen lampun. Minun täytyy muistaa perua huominen kiropraktikko ja ilmoittaa töihin ja ystäville. Ja mitä minä teillekin sanon, lukijani. Pääni on täynnä erikokoisia asioita. Vain kohtuni on tyhjä.

Kommentit (12)

Carima

Voi ei!!!! Olen sanaton...kyynel vierähti poskelleni kun luin tekstiäsi :'( Otan osaa suruusi. Voimia ja halauksia paljon täältäkin.

Hanna

Piti palata näihin siun kirjotuksiin kun nyt oli miun vuoro. Pikku Kakkosta ei tällä erää tulekaan. Ens viikolla pitää sitten hakea niitä pillereitä...

Hanna

Kiitos. Niitä voimia tarvitaan taas huomenna, kun jatkan samaa reittiä mitä siäkin kuljit sillon pari vuotta sitten. Aamulla kaavintaan.
Onneks on tuo yks ihana 1½-v. joka pitää kiireisenä. Ja onneks noista siun tuoreista postauksistakin voi saada tsemppiä tulevaa varten.

keltanokanhautomo

Hanna, kohtalotoverina olet ajatuksissani huomenna. Toivon että kaikki menee niin hyvin kuin tuossa tilanteessa on mahdollista. Voimia toipumiseen!

Blogiarkisto

2013
2012
2011