Viikon Tärkeät Asiat:

1.    Meille tuli tiskikone. Käsitiskien jäädessä pölyiseen menneisyyteen parisuhdeonnellisuutemme kohonnee noin kaksinkertaiseksi.

2.    Maija oppi kääntymään sujuvasti selältä mahalleen. Jo nelikuisena käännös tapahtui kertaalleen, mutta taisi silloin olla pieni vahinko, kun ei enää toistunut. Tällä viikolla (iässä 4 kk ja 2 vkoa) kääntymisen taito otettiin kunnolla haltuun. Todistekuvat:


Selällään


Kyljelle


Jumiutuvan käden ongelma


Tadaa!

3.    Maija on saanut maistella mössättyä perunaa ja sormipaloja kurkusta, parsakaalista ja porkkanasta. Varsinaista kiinteiden syöttämistä tämä ei mielestäni ole – 99 % tavarasta menee vaatteisiin, pöytään, lattialle ja koiran kitaan – vain pientä tutustumista makujen maailmaan. Peruna sai selvästi parhaan vastaanoton, kurkku oli käsissä liian limaista ja kylmää, muut suht samantekeviä.

4.    Ehjät unelmayöt ovat historiaa. Nyt Maija herää noin sata kertaa yössä ja kaipaa tutin asentamista tai muuta lohtua. Ruoan tarjoaminen aiheuttaa useimmilla kerroilla vain itkua, joten nälkää tuo heräily ei kai ole. Mielenkiintoiseksi homman tekee se, että kuitenkin jossain vaiheessa vauvalla on nälkäkin – en vain voi tietää, missä. Eli sen sata kertaa yössä tarjoan rintaa, saan vastaukseksi itkua, tarjoan tuttia, ja vauva nukahtaa. Ja herää 20 minuutin tai tunnin kuluttua uudelleen. En vielä elä sumussa, mutta säätiedotus näyttää uhkaavalta.

5.    Viime bloggauksessani unohdin kertoa Maijan nelikuisneuvolan mitat (unohtelen muutenkin koko ajan kaikkea, joten tämä ei sinänsä yllätä). Eli kaikille numeroista kiinnostuneille: reilun neljän kuukauden iässä Maija oli 67-senttinen ja noin 7,5-kiloinen vonkale (syntymäkokoon siis +17 cm ja +4,24 kg). Kuluneen kuukauden kasvupyrähdys nosti tytön sinne vertailutaulukon yläkäyrälle. ”Teidän käyrälle”, sanoi ystäväni viitaten minun ja Miehen pituuteen.

6.    Ja sitten viikon muotikuva, joka on Maijan ensimmäiseltä festaripiknikiltä Kaisaniemestä: Pakko myöntää, että tykkään kovasti vauvanvaatteista ja että mallailen usein enemmän vauvan asua kuin omaani. Se on sitä paitsi palkitsevampaakin: vauvalla trikoo on söpöä ja makkarareidet ja pömppömaha vain plussaa. Piknikillä esiinnyimme kuitenkin yhteen mätsäävissä asuissa. Pariskunnan samanlaiset tuulipuvut ovat säälittäviä, mutta äiti-tytär-asuvalinta olkoon suloinen.


Kaisaniemi-picnic

Kommentit (4)

keltanokanhautomo

Jostain syystä kääntymiskuvat tulivat kovin pieninä näkyviin. Koirallamme on siis pääkin, vaikkei siltä näytä.

Rouva X

Hei pitkästä aikaa!
Kaikki sun jutut oon kyllä lukenut, mutta kommentointia en oikein ole kerennyt harrastamaan. Nyt oli kuitenkin pakko tulla onnittelemaan tiskikoneesta :D Meilläkin on asunut sellainen 2v ja ah sitä kotityöharmonian määrää, mikä taloudessa on sen jälkeen ollut ;)

Onnea tietenkin myös Maijalle ekasta onnistuneesta hampaan kasvatuksesta ja kääntymisestä! Suloinen typykkä <3 Täälläkin masu kasvaa ja odotus on jo yli puolen välin reilusti! :O Sp jäi meillä arvoitukseksi, mutta pääasiahan on tietenkin, että elimet ja muut tärkeät jutut löytyi omilta paikoiltaan. Laiska hän kyllä vaan on, kun en tunne potkuja edelleenkään... Onneksi pian taas saa neuvolasta kuulla, että ollaanko siellä hengissä edelleen.

Mukavaa kesän jatkoa teille!

Nalle2

Muistathan aikaisemmat kirjoituksesi: "Tämä sumuvertaus ja henkireikä-mielikuva ärsyttävät minua ihan älyttömästi. Eikö sitä vauva-ajan kaoottisuutta voi muulla tavalla kuvata?"ja "pidän tarkasti huolta siitä, että nukun tarpeeksi."
Aika nopeasti ja helposti alat sittenkin vaipua sinne sumuun, vain muutaman heikon yön takia. Muistahan nyt pitää huolta siitä, että nukut tarpeeksi, se kun tosiaan on valintakysymys...

keltanokanhautomo

Nalle2, pahoittelen jos ilmaisin itseäni epäselvästi.

Juuri tuota nimittäin en tarkoittanut kirjoittaessani aiemmin otsikolla "Ei sumua, vain ohutta yläpilveä". Kritisoin silloin a) sitä, että väsymystä kuvataan usein ärsyttävän kuluneella sumu-vertauksella ja b) sitä, että julkisuudessa vallalla ovat juuri tarinat loppuunpalaneista äideistä, jolloin mukavammat kokemukset jäävät aliedustetuiksi. Sen sijaan EN tarkoittanut kyseenalaistaa yksittäisen henkilön väsymystä sinänsä saati syyttää häntä itseään siitä.

Kirjoitukseni pointti - joka ilmeisesti ei avautunut kaikille - oli rohkaista muita keltanokkia kertomalla, että hyväkin tuuri voi käydä. Vauva-aika VOI olla ihan kivaakin, ja jos näin hyvä onni potkii, voi omaa jaksamistaan vielä osittain edistää nukkumalla aina kun voi. Eli arvottamalla oman nukkumisen tärkeämmäksi kuin monen muun, toissijaisen toimen. Kuitenkin korostin, että aina ei onni potkaise. Niitä tarinoita ovatkin lehdet pullollaan.

Ja lopuksi, tämän uusimman kirjoitukseni yhteydessä käyttämäni sumuvertauksen oli tarkoitus olla itseironinen "takinkääntö", siis askel kohti huumorin vaativaa tyylilajia.

Blogiarkisto

2013
2012
2011