...ja päiviä muutama päälle. Nyt loppui puhti. Viimeiset kuukaudet olen valmistautunut konkreettisesti, valmentautunut psyykkisesti, tehnyt tuhat ja kaksi valintaa ja miettinyt kaiken maasta taivaisiin valmiiksi. Olen nauttinut, mutta olen myös kovasti analysoinut ja pähkäillyt ja pyrkinyt – pakko myöntää, olen ehkä vähän suorittanut raskautta. Olen ollut ylpeä siitä että se on sujunut niin hyvin, vaikka hyvin tiedän, ettei se ole omaa ansiotani. On vain käynyt hyvä munkki.

Mutta nyt sitten väsähdin. Yhtenä aamuna menneellä viikolla en noussutkaan pirteänä peipposena päivän rientoihin – uskokaa pois, niin olen yleensä saanut herätä. Tuona aamuna minua väsytti. Pesin hampaat ja keitin teen, mutta siihen se jäi. Kömmin sohvalle (jossa Mies vielä nukkui) ja jäin siihen. Koirakin järkyttyi, kun en ponkaissutkaan sen kanssa aamulenkille. En vain jaksanut enää.

Ehkä tämä enteilee synnytystä? Se aiemmin kiroamani luontoäiti ehkä koittaa varmistella, etten kuluta kaikkia voimiani juuri ennen h-hetkeä. Kuka tietää. Mietinpä sitä nyt tässä sitten seuraavat tunnit ja päivät. Loikoilen ja syön. Odotan, vielä vähän aikaa.

Niin, Mies ja minä nukumme nyt eri huoneissa. Uneni on niin kevyttä, että heräilen jatkuvasti, jos Mies on vieressäni. Ja kun minä herään ja kiroilen kuin merimies, havahtuu Mieskin. Kumpikaan ei saa kunnon unta ja kellään ei ole enää kivaa. Oli parempi muuttaa eri huoneisiin, ettemme molemmat keräisi univelkaa jo tässä vaiheessa. Tehdään se vasta sitten, kun Tyyppi on täällä.

Kommentit (8)

Rouva X

Vielä siis yhdessä kasassa... Minä jo odottelin synnytyskertomusta, kun oli niin pitkä blogihiljaisuus ;)

Tsemppiä loppumetreille!!! Nyt pistät miehen passaamaan sua ja nautit hyvällä omalla tunnolla vaan löhöillen viimeisistä hetkistä yhtenä kappaleena. Hyvin sä sen klaaraat!

saku

Hyvä onkin varmaan koittaa nukkua nyt mahdollisimman paljon :) vaikken ollut edes meidän perheemme synnyttävä osapuoli, mahtui itselläni 56 tunnin sisään 3 tuntia unta, kun synnytystä edeltävänä yönä jännitti, sitten seuraava päivä ja yö menivät synnytyksen parissa, ja suuri osa seuraavaa päivää toipumisessa ja uuteen ihanaan tutustuessa. Olo alkoi olemaan jo melko psykoottinen, joskin ihan positiivisella tavalla.

keltanokanhautomo

Saku; joku viksu käytti taannoin sanaa "vauvaonnipsykoosi" kuvatakseen ensipäivien sekavia mielentiloja. ;) Sellaista psykoosia toivotaan täälläkin! Mutta noin pitkä valvominen ei tosiaan olisi kiva juttu. Pitääpä siis nukkua ja käskeä Miestäkin nyt nukkumaan.

keltanokanhautomo

Kiitos Rouva X tsempeistä! :) Tosiaan, Kelan takia päivittelen kuulumisia nyt lähinnä sunnuntaisin. Ihan reaaliajassa en siis pääse kertomaan, kun Tyyppi punkee ulos. ;)

Äippä 21v.

Jos olet 38 viikkoa jaksanut nousta reippaana joka aamu, täytyy sinua kyllä ihailla. Nauti viimeiset hetket ja lepää. Sitä ei kai voi tuossa vaiheessa korostaa liikaa. Ja ole ihmeessä ylpeä hyvin sujuneesta raskaudesta ja jaa se pienokaisesi kanssa. Siitä saa ja pitää olla ylpeä. :) Onnea tulevaan koitokseen. Se menee varmasti hyvin niinkuin kaikki on sujunut tähän asti. Ja kun se pieni rääkyvä nuttu painetaan poskeasi vasten, kaikki muu unohtuu :) Onnea! :p

keltanokanhautomo

"Pieni rääkyvä nuttu", ihanasti sanottu Äippä 21v.! Sait naisen kyyneliin. :) (Mikä ei sinänsä ole hirveän harvinaista, tuntuu että itkettää kaikki taas.) Kiitos kannustuksesta kovasti!!

Koska en tosiaan voi kirjoitella varsinaisia blogitekstejä muulloin kuin sunnuntaisin (Kelan säännösten takia), en voi myöskään luvata että kertoisin synnytyksen alkamisesta ihan reaaliajassa. Mutta tänne kommentteihinhan voin vaivihkaa sujauttaa tietoja kärsimättömimmille: Mitään Ei Tapahdu. Laskettu aika on käsillä, mutta Tyyppi pysyy masussa. Näin kyllä oletinkin käyvän, ja edelleen epäilen että mennään sillä parillakin viikolla yli... No, katsotaan. :) Kiitos joka tapauksessa kaikille mukanaelämisestä!

keltanokanhautomo

Ihmettelijä; ei Kela varsinaisesti estä mitään, mutta työn tekeminen muina kuin sunnuntaipäivinä alentaa vanhempainpäivärahaa. En ole kyllä varmistanut, lasketaanko blogistityö myös noihin töihin, mutta kun on Kelasta kyse, en uskalla ottaa riskejä... Sen verran on tullut lunta tupaan siltä suunnalta viime aikoina. :/

Blogiarkisto

2013
2012
2011