Jännittääkö, kysyvät nyt kaikki. Yleensä kysyjä kai tarkoittaa lähinnä synnytystä. No joo, jännittäähän se, pelottaakin, mutta tulta päin on mentävä. Ensisynnyttäjänä olen vielä onnellisen tietämätön siitä, mitä todella voi olla edessä. Sitä kivun määrää ja laatua kun on aika vaikea ennakolta kuvitella. Turhaakin. Kun vain kaikki menisi sillä tavalla hyvin, että lopputuloksena olisi ehjä vauva ja edes ompelemalla kokoon kursittava äiti.

Eniten jännittää ja pelottaa kuitenkin valvominen. Vastasyntyneillä ei kuulemma ole mitään varsinaista unirytmiä, siis sellaista, joka sopisi meidän aikuisten rytmiin. He nukkuvat ja valvovat ihan miten sattuu, ja luonnollisesti tarvitsevat maitotarjoilua ja huoltotoimenpiteitä muulloinkin kuin virka-aikaan. Siihen kelkkaan pitäisi sitten itse hypätä mukaan. Kyllä kyllä, mutta heräileminen ja univaje eivät vain sovi minulle. (Tuskin kukaan muukaan niistä nauttii, mutta moni pärjää niiden kanssa hyvin.) Olen aina nukkunut ongelmitta – siis todella, ihan missä vain ja melkein missä metelissä tahansa. Kun minulta sitten jostain syystä joskus on riistetty muutama tunti unta, on helvetti ollut irti. Minä En Pidä Siitä! Se on VÄÄRIN!

Ja sitten se pirullinen luontoäiti on huumorintajuttomuudessaan keksinyt, että valvomiseenkin pitää valmentaa. Siispä heräilen puolentoista, kahden tunnin välein jo nyt. Vessahätä herättää, mahakipu herättää, Tyypin yöjumpat (vai näkeekö se painajaisia?!) herättävät, yleinen tukala olo herättää. En tajua luontoäitiä. Sillä on jotenkin vanhanaikaiset opetusmetodit. Viikkoja on täynnä pian 39. Tästä eteenpäin aion levätä. Vetelen hirsiä kuin viimeistä päivää.

Kommentit (3)

cherry

Valvominen oli juuri se, mikä minua mietitytti eniten, kun odotin esikoista. Miten ihmeessä siitä voi selvitä? Mutta kummasti se menikin hyvin, ja juu, kyllä sitä on välillä ollut ERITTÄIN väsynyt ja koittanut vain selvitä seuraavaan lepohetkeen asti. Ja kun toinen lapsi syntyi, rupesin juomaan kahvis. Kaikkea sitä :D Mutta sanoisin silti, että hyvin on mennyt :)

Mami_12

Ihana lukea sinun blogia ja huomata että vaikka tuleb muutaman viikon jäljessä sinun kirjoituksistasi niin jollain muullakin on melko samoja ajatuksia. :)
Juuri viime yönä näin unta että synnytys alkoi eikä vauvalle ollut mitään vaatteita mitä ottaa mukaan sairaalaan... Tsemppiä loppu rutistukseen!

keltanokanhautomo

Cherry; jos ei tarvitse kahvia kovempiin huumeisiin ratketa vauva-aikana, niin koen olevani voittaja. ;) Kiitos tsempeistä!

Ja Mami 12, noita ns. katastrofiunia tulee varmaan kaikille, tuntuvat yön pimeinä hetkinä pahoilta... Itsekin olen muutamana yönä unohtanut ruokkia vauvaa. Alitajunta se siellä työstää tätä suurta elämänmuutosta varmaankin. Hyvää loppuraskautta sinullekin!

Blogiarkisto

2013
2012
2011