Kahdeksas viikko on meneillään, ja minä uuvun. Olen sekä fyysisesti että psyykkisesti voimaton.  Käveleminen käy työstä, työ kidutuksesta. Entisen tehopakkauksen tilalle on tullut huokaileva naisenraato, joka menee aina sieltä missä aita on nilkankorkuinen. Ja senkin ylittäminen väsyttää!

Nukun normaalipitkät yöunet ja parit nokkaunet päälle, jos mahdollista. (Voiko kahden tunnin sikeää horrosta kutsua nokkauniksi?) Hereillä ollessanikin olen ilmeisesti hieman unelias; käytännön esimerkkinä kerrottakoon, että kaadoin juuri puolet vesilasista sisään paidankauluksestani. Kylmä vesi herätti – olin yrittänyt juoda silmät ummessa.

Kiittäkää onneanne, etten aja autoa. Nukkumisesta on se hyöty, että onnellisessa unessa vietetyt tunnit vievät meitä koko ajan lähemmäs maanantain varhaisultraa. Olen ollut aika rauhallinen sen suhteen, mutta nyt alkaa jännitys hiljalleen nousta. Neuvolan ihana kätilö rohkaisi kovasti ja kertoi todennäköisyyksien olevan meidän puolellamme. Sepä vasta olisi jotain, jos ultrasta kuulisikin hyviä uutisia! Kai sieltä sellaisiakin joskus jaetaan.

Kommentit (1)

Ruiskaunokki

Ihanaa! Raskausoireita ja hyviä lupauksia!! :) Meillä alkaa piinaviikko, merkkejä on paljon (koska kuuntelen kehoa ihan supertarkasti!!) mutta saa nyt nähdä... tekisi mieli jo testailla, mutta todennäköisesti edes herkässä testissä ei vielä näkyisi mitään.. Jännityksissäni olen jo harkinnut ovulaatiotestiä, kun se kuulema on joillekin näyttänyt kahta viiivaa raskauden alussa!! Taas ollaan niin raskautumassa että!!

Blogiarkisto

2013
2012
2011