Vappuaattoiltana käyn lenkillä, ja minuun iskee haikeus. Kaikkialla kulkee riehakkaita ihmisiä matkalla juhliin, pihoilla grillataan ja nauretaan ja poksautellaan kuohuviinipulloja. Olisi ihanaa liittyä johonkin noista seurueista, olla iloinen ja huoleton, kevytmielinen, nauraa tyhmille jutuille, räpsytellä vappuripsiä ja valvoa myöhään.

Muistan miten aiempina vuosina olemme juhlineet. Ja miten vuosi sitten... Ystävien kanssa, kukkamekossa, saippuakuplia puhallellen. Lasken nopeasti päiviä ja viikkoja ja tajuan: jotakin oli silloin jo tekeillä – näinä päivinä täytyi pikkuneitimme saada alkunsa.

Tämä vappu on erilainen. Munkkeja leivoin, siinä se. Illalla Mies haki varastosta valkolakkimme. Laitoimme ne päähän, näytimme hassuilta. Maija katsoi meitä kummaksuen, koirakin vieroksui. Imetän, vaihdetaan vaippaa, leikitään helistimillä, katsellaan televisiota.

Muu maailma juhlii kuplivaa iltaa. Me olemme rauhassa. Haikeus hälvenee, on hyvä olla. Maija nauraa, siksi mekin nauramme. Näin tänä vuonna. Ja ehkä tämä onkin sitä ainutkertaista. Juhlavappuja tulee kyllä. Vauvavappu on tässä, ja pian ohi.


Vappurekvisiitat


Vappuaatto oli yllätyksiä täynnä - Maija löysi jalkansa


Hyvä Suomi! Hyvä leijonat!

Kommentit (0)

Blogiarkisto

2013
2012
2011