Valittamisen teema on viime aikoina pyörinyt mielessäni. Ajauduin keskelle ns. keskustelua, jossa kolme henkilöä valitti kilpaa omista niska- ja selkäkivuistaan. Kuuntelin järkyttyneenä, miten kukaan osallistujista ei millään tavalla osoittanut empatiaa tai edes mielenkiintoa toistaan kohtaan, vaan kaikki vaahtosivat ääntään korottaen omista ongelmistaan. Kilpailua kurjuudella. Minä minä minä. Minulla on vielä enemmän jumissa, vielä kipeämpi, vielä vaikeampaa. Niinhän sitä sanotaan, että vanhuuden koittaessa kahvipöytäkeskustelut tuppaavat menemään kihtien ja liikavarpaiden vertailuun.

Myös odottajilla on mistä valittaa, joten helposti alamme vaihtaa kokemuksia raskausvaivoistamme. Minulla on turvotusta, kolotusta, kipuja siellä ja täällä, mitä sinulla on? Ja synnyttäneet vasta voivatkin vertailla. Verkkokeskusteluissa meno villiintyy, kun esiin kaivetaan jo umpeutuneet repeämät ja ties mitkä pullahdukset ja luiskahdukset, verta ja hikeä säästämättä.

Paljon on kiinni myös asenteesta. Ystäväni sai lapsen pari kuukautta sitten. Olin siinä käsityksessä, että hänellä raskausaika ja synnytys olivat menneet harvinaisen helposti, niin tyytyväisenä hän niistä puhui. Kun oikein tenttasin, alkoi ongelmia löytyä. Olihan se selkä ollut niin kipeä, ettei nukkumaan pystynyt, ja oli siellä synnytyksessä ja varsinkin sen jälkeen tapahtunut vaikka mitä kurjaa. Mutta mitä nyt pienistä (tulehduksista ja kävelyvaikeuksista): kaiken kaikkiaan mukava kokemus! Optimistit elävät pitkään. Luulen että tämä ystäväni tulee näkemään vielä lapsenlapsenlapsensa rippijuhlat.

Mutta siihen valittamiseen. Tässä oma virteni: minua vaivaa alaselkä. Lantiota ja pakaraa vihloo iskiastyyppinen kipu, joka uhkaa estää päivittäisen kuntoiluni ja pahimmassa tapauksessa työnteon. En kuitenkaan vielä heitä kirvestä kaivoon, sillä apua on tulossa. Laitan uskoni tukivyöhön ja fysioterapiaan. Kyllä se tästä. Ja tiedän että ainakin Tyyppi voi loistavasti, sellaiset zumbat sillä on mahassani joka ilta.

Kommentit (4)

Carima

Enpä ole pitkään aikaan kommentoinut blogiasi. Enpä ole kyllä ehtinyt lukemaankaan. Jospa nyt taas ryhdistäytyisin!!

Tänään oli meillä murheellinen päivä. Pieni vauvamme lensi enkelinä taivaaseen :( rv 14+3. Viikko ollaan odoteltu tätä uutista jo, koska viime neuvolassa ei kuultu sydänääniä. Maanantaina alkoi ensin niukka vuoto, joka sitten runsastui päivä päivältä ja tänään aamulla alkoi sitten poltot ja kunnon vuoto :/

Rouva X

Carima, otan osaa :'( Lähetän paljon lämpimiä ajatuksia ja tsemppiä vaikean asian kanssa.

Nina

Hei Keltanokka.

Onnea ihanasta massuilijasta. =)

Itselläni alkoi samanmoiset kivut melkein samoihin aikoihin ja pahenivat vaan. Tukivyöstä ei juurikaan ollut apua ja taivas löytyikin sitten osaavan ja raskausasiakkaita hoitaneen naprapaatin käsittelyssä. Joillakin naisilla tuppaa jäämään alaselästä SI-nivel jumiin joka aiheuttaa hyvin paljon iskias-kipujen kaltaista kipua.
Joten en voi muuta kuin lämpimästi suositella. Itselläni riitti kaksi käyntiä ja loppuraskaus sujuikin sitten huomattavasti mukavammissa merkeissä.

Blogiarkisto

2013
2012
2011