Uusiksi meni. Flunssan aikana nukkumiset kääntyivät taas siihen suuntaan, että lopulta syötin vauvan jälleen kahden tunnin välein. Kun nuha häipyi, tartuimme taas härkää sarvista ja aloitimme unikoulun alusta.

Yö 1: Maija nukkumaan kuten aina, yhdeksältä. Päätän, että heräsi vauva mihin aikaan tahansa, venytän syöttöä tunnilla – tämä kun toimi viimeksikin niin hyvin.

Vauva herää keskiyöllä, niin kuin viime aikoina on ollut tavallista. Silitän vauvaa mutta en nosta heti syliin, ja siitäkös myrsky alkaa: vauva kiihtyy sekunneissa nollasta sataan. Nostan pienen syliini, se on jäykkä ja vihainen kuin ampiainen, mutta hiljenee. Hän kääntyy kuitenkin pois, selkä kaarella, eikä yhtään hamuile maitobaaria kohti. Lasken hänet sänkyynsä, ja huuto jatkuu. Aiemmista kerroista viisastuneena päätän, etten enää nosta vauvaa syliin vaan olen vain lähellä, annan hänen itkeä harminsa ja hakea unta itse. Ja juuri niin tapahtuu. Itku on selvästi raivostunutta, pientä harmittaa aivan vietävästi, mutta se ei ole hätääntynyttä surua; tällaista minunkin on helpompi kestää. Raivo laantuu, pieni kääntyy kyljelleen, hankaa harsoa naamaansa. Hän nyyhkii vielä vähän, sitten henkäisee syvään – ja nukahtaa.Kun poistun huoneesta, kello on 00.08. Vain kahdeksan minuuttia. Uskomatonta! Klo 01.40 vauva sitten herää ja saa maitonsa. Siitä aamuseitsemään riittää taas unta. Hämmästelen, miten tämä voi toimia näin, miten tämä voi olla niin tehokasta.

Yö 2: Vauva herää jo klo 23 ja vetää samanlaisen raivoitkuhetken kuin edellisenä yönä. Taas se menee nopeasti ohi ja poistun huoneesta. Seuraavaksi hän kutsuu yhden jälkeen, jolloin suostun syöttämään, koska en ole oikein osannut päättää tavoiteaikaa syötölle – ja minua väsyttää vietävästi. Toinen syöttö vielä joskus neljän maissa, kolmas aamuseitsemältä, sitten vielä tunnin torkut.Ensi yöksi pitää varmaan asettaa se tavoiteaika edes johonkin.

Yö 3: Muistaakseni suunnittelin tavoitteeksi jotakin kello kahden tapaista, ja muistaakseni Maija pyysi ruokaa siinä kahden jälkeen – jotenkin olin niin väsynyt, ettei jäänyt mieleen. Ja toisenkin kerran taisin syöttää, ehkä viiden jälkeen. Sitten jäin vauvan makuuhuoneeseen sohvalle nukkumaan.

Yö 4: Nyt vähän skarpimpaa toimintaa, päätän. Tavoiteaika kello kolme. Pitkin yötä heräilen pieniin itkahduksiin, mutta ne loppuvat aina nopeasti eivätkä saa minua nousemaan sängystä. Varttia vaille kolme herään taas, ja vauvan ääni alkaa kuulostaa totisemmalta. Odotan muutaman minuutin, mutta kun itkuntuherrus ei lakkaa, menen syöttämään pienen. Unet jatkuvat taas jonnekin seitsemään, ja siitä syötön jälkeen vielä puolisen tuntia.

Yö 5: Mammalassa kylässä. Maija nukahtaa taas helposti, vaikka huone on vieraampi. En herää kertaakaan ennen kolmea, joten ilmeisesti vauva ei itkeskele. Kolmen jälkeen itkee, ja tarjoan maitotankkauksen. Toinen tankkaus puoli seitsemän, ja pelkään ettei enää saada unta – mutta mitä vielä, mamman rauhaisassa kodissa unta riittää melkein yhdeksään! Ah. Ja siitä sitten valmiiseen aamupalapöytään... Taidetaan muuttaa tänne.

Unikoulu on siis alkanut taas ihan mukavasti, mutta ehkä hieman lievemmällä teholla kuin viimeksi. Tämäkin on silti todella hyvä. Nyt aion vielä venyttää syöttöä sinne neljään tai viiteen, koska siitä saattaisi sitten unta riittää ihan heräämisaikaan asti. Katsotaan miten käy. Erityinen motiivi tässä on ensiviikkoinen kuohuviini-ilta ystävän kanssa. Täytimme molemmat 30 vuotta, ja juhlan kunniaksi haluamme nauttia jonakin iltana kuohuvaa ihan kahdestaan. Tämä edellyttää, että vauvamme pärjäävät ilman tankkausta pitkälle aamuyöhön – kovin skumpanhöyryisiä maitoja kun emme tahdo pienille tarjota. Ensi viikolla kuulette miten kävi.

Kommentit (7)

pakkastytönäiti

Nyt täytyy esittää sinulle kiitokset! Teidän unikoulu antoi viimeisen rohkaisun pitämään itsekin unikoulua tytölleni. Meidän tyttö on saman ikäinen kuin Maija. Yöt olivat jatkuvaa heräilyä ja tissillä oloa. Ei tarvinnut jaksaa unikoulua kuin yksi yö ja nyt jo nukutaan kohtuullisia pätkiä. Syöttöjä on vielä kolme, mutta syöttövälit kutakuinkin nukutaan ja tämä on jo suuri parannus aiempaan.
Kiitos muutenkin ihanasta blogista! Olen seurannut blogia sieltä melkein alkutaipaleelta ja on ollut aina jännä huomata kuinka samojen tuntemusten ja ajatusten kanssa pyöritään. :)

keltanokanhautomo

Kiitos pakkastytönäiti! Ja mahtavaa että olette saaneet apua öihin. Tuota rohkaisua minäkin kaipasin ja kaipaan yhä, jotta pystyn vetämään unikoulun kunnolla loppuun - täällä on jämähdetty aamuyön syöttöihin, vaikka tarkoitus oli päästä yösyötöistä kokonaan. Mutta kyllä se tästä, ja toivottavasti teilläkin!

Mimmi

Eikös unikoulua pidetä juuri sen takia, että saadaan nukuttua yöt kunnolla ..ilman syöttöjä?? Eihän siinä ole mitään järkeä, että siirretään syöttöä tunnilla tai kahdella. Eihän vauva voi tietää,paljonko kello on. IHmeissään sitten kun välillä saa maitoa ja välillä ei. Jos lapsi syö jo viisi kertaa päivässä niin ei silloin enää tarvita yöllä ruokaa. Kerrasta vaan yösyötöt pois niin lapsi oppii nukkumaan aamuun asti. Ainakin meillä oppi. Kaksi yötä meni suhkoht vähillä itkuilla ja siitä lähtien on nukuttu täysiä öitä :) Ja unikoulu siis aloitettiin elokuun lopussa.

mimmi ja Onni 9kk

Mimmi

Eikös unikoulua pidetä juuri sen takia, että saadaan nukuttua yöt kunnolla ..ilman syöttöjä?? Eihän siinä ole mitään järkeä, että siirretään syöttöä tunnilla tai kahdella. Eihän vauva voi tietää,paljonko kello on. IHmeissään sitten kun välillä saa maitoa ja välillä ei. Jos lapsi syö jo viisi kertaa päivässä niin ei silloin enää tarvita yöllä ruokaa. Kerrasta vaan yösyötöt pois niin lapsi oppii nukkumaan aamuun asti. Ainakin meillä oppi. Kaksi yötä meni suhkoht vähillä itkuilla ja siitä lähtien on nukuttu täysiä öitä :) Ja unikoulu siis aloitettiin elokuun lopussa.

mimmi ja Onni 9kk

keltanokanhautomo

Mimmi, olet oikeassa: ei tämä kovin selkeä systeemi taida olla. Idea oli alun perin se, että aloittaessamme unikoulun ensimmäistä kertaa vauva oli vasta reilun puoli vuotta vanha, ja pelkäsin, että sillä ihan oikeasti on nälkä yöllä. Joten ajattelin, että pehmeä siirtyminen pois yösyötöistä olisi parempi - ei tulisi niin yhtäkkistä muutosta. Mutta nyt kun pieni ei ole enää niin pieni, 8,5 kk, lienee oikeasti niin, ettei se tarvitsisi ruokaa yöllä. Eli kunhan tästä flunssasta taas selvitään (kyllä, se iski jälleen), koitamme tuota tehokkaampaa kerrasta pois -menetelmää.

Aksu

"Ainakin meillä oppi" on vähän kehno ja ainakin täällä päässä ärsytystä nostattava kommentti - lapsia kun on kovin erilaisia ja toisille toimivat erilaiset kikat kuin toisille.

Lisää unikuulumisia odotellaan, tsemppiä!

Aksu

"Ainakin meillä oppi" on vähän kehno ja ainakin täällä päässä ärsytystä nostattava kommentti - lapsia kun on kovin erilaisia ja toisille toimivat erilaiset kikat kuin toisille.

Lisää unikuulumisia odotellaan, tsemppiä!

Blogiarkisto

2013
2012
2011