Nyt se alkoi. Vauva laitetaan unikouluun, Miehen sanojen mukaan todelliseen uniakatemiaan. Tavoitteena on opettaa vauva nukkumaan läpi yön ilman maitotankkausta.

Viime aikoina Maija on syönyt ensimmäisen kerran puolilta öin, sitten parin tunnin välein. Hirvittää: Mitä jos sillä on oikeasti kamala nälkä? Toisaalta, ei tätä heräilyäkään oikein jaksaisi, ja kyllähän asiantuntijat sanovat, ettei terve puolivuotias yleensä tarvitse yöpalaa. Maija on sentään jo 7,5 kuukautta ja kasvaa hienosti. Kyllä näin saa tehdä, en ole hirviö, vakuuttelen itselleni.

Päätämme toteuttaa lempeää mallia, jossa ensimmäistä syöttöä hilataan vähitellen kohti aamua. Kerrasta poikki -tyylinen koulu ei jotenkin tunnu hyvältä, vaikka olisikin varmaan tehokas. Yksinhuudatusta emme edes harkitse. Tämäkin tulee olemaan ihan tarpeeksi rankkaa henkisesti – meille siis. Mies saa toimia vauvanhoitajana syöttöön asti, koska ajattelemme, että maidonhajuinen äiti ei siinä hommassa toimi niin hyvin. Vauvaa rauhoitellaan tassuttelulla, tarvittaessa sylissäkin. Suunnitelma on selvä, siis hommiin.

Yö 1: Sovimme, että tavoiteaika ensimmäiselle syötölle on klo 02.00. Tulpat korvissa odotan, että vauva herää ja itku alkaa. Vasta klo 01.00 kuuluu kutsu, ja Mies siirtyy vauvan luo makuuhuoneeseen. Mies hoivaa ja tyynnyttelee, vauva meinaa kuulemma nukahtaakin mutta havahtuu taas ja alkaa itkeä. Uudelleen ja uudelleen. Lopulta huuto menee hysteeriseksi, ja jo klo 01.40 annamme periksi. Syötän vauvan ja polo nukahtaa heti. Minä valvon vielä ja ajattelen surkeana, että voinhan minä vielä jatkaa yösyöttöjä, jaksan ehkä kuitenkin... Sitten tapahtuu kummia: Vauva nukkuu tuosta hetkestä aamuun, puoli kahdeksaan. Kuusi tuntia! Oloni on ihmeellinen. Ehkä tämä kannattaakin?

Yö 2: Tajuamme, että Maijan alkavan äiti-eroahdistuksen vuoksi on ehkä julmaa pitää sitä erossa minusta yöllä, kun nälkäkin kurnii mahassa. Siksi muutamme taktiikkaa ja sovimme, että minä hoidan rauhoittelut. Tavoiteaika on taas klo 02. Ja taas tulee yllätys: Maija nukkuukin suoraan puoli neljään! Imetän, ja siitä unet jatkuvat seitsemään. Mahtavuutta. Vauva ei ole nukkunut näin hyvin varmaan kuukausiin. Mutta miksi se nyt sen keksi? Tajusiko se, että aiomme itkettää häntä?!

Yö 3: Tavoiteaika edelleen klo 2, ja sama taktiikka. Vauva huutelee klo 01.00. Menen tassuttelemaan, itku yltyy. Syliin nostaminen tyynnyttää hetkeksi, kunnes vauva huomaa ettei maitoa tipukaan. Itku voimistuu. Kun se taukoaa, yritän laskea vauvan sänkyynsä, mutta sekunnissa itku repeää hurjaksi huudoksi ja jopa kirkumiseksi. Silitystassu ei auta pätkääkään, ja syliin nostaminenkin vain hetken. Lopulta huomaan, että parasta on olla vieressä tietokoneella tekemättä mitään – vauva itkee sängyssä pienen hetken kerrallaan, mutta alkaa sitten hakea unta pyörimällä sängyssä. Luulen jo voittavani kärsivällisyyskisan. Sitten itku voimistuu taas eikä enää lopu, uni ei vain tule. Klo 02.10 imetän, ja tyytyväinen vauva nukahtaa omaan sänkyynsä. Ja nukkuu aamuseitsemään.

Yö 4: Olemme mammalassa koiravahtina, kun mamma matkustaa. Matkasängyssä, vieraassa huoneessa Maija nukkuu yhdeksästä puoli kuuteen!!! Nauran ääneen kun menen syöttämään. Imetyksen jälkeen unet jatkuvat kahdeksaan. Käsittämätöntä.

Yö 5: Miehen valmistujaisjuhlat mammalassa. Vauva juhlii kanssamme yhdeksään ja nukahtaa sitten sänkyynsä hevin soidessa alakerrassa. Ja nukkuu kolmeen. Syöttö, ja siitä unet seitsemään. Toimii.

Yö 6: Kotona taas. Odotan huudatusyötä vaihteeksi. Mutta ei: Vauva nukkuu taas yhdeksästä viiteen. Ihana, ihana unikoulu! Syötän vauvan, ja unta riittää vielä kahdeksaan. Olen aivan kuin koomassa käynyt – uneni on ollut niin syvää ja pitkää, että nouseminen tuntuu omituiselta.

Unikoulun ensimmäinen viikko siis on ollut menestys. Olen kuitenkin epäilevä. Onko tämä tosiaan noiden parin unikoulutusyön ansiota? Vai sattumaa – olisiko vauva muutenkin alkanut nukkua paremmin juuri nyt? Tehokkuus ihmetyttää minua myös: Näinkö helposti tulee näin isoja muutoksia? Ja jos niin on, niin eikö se tarkoita, että itkeminen nälässä(?) sylissäkin on jotenkin kamalan iso asia pienelle. Että se kerrasta järkyttyy ja traumatisoituu ja luovuttaa ja puhuu tästä sitten isona terapeutille...

Akatemia jatkuu. Ensi viikolla selviää, jääkö aamuyönkin syöttö jo pois vai tuleeko kunnon takapakkia. Näiden muutaman yön perusteella kuitenkin sanon, että kyllä, tämä kannattaa. Ei nimittäin ole ihan pikkujuttu, kun saa nukkua monta tuntia putkeen. Ihan omassa sängyssä, ihan vaakatasossa, silmät kiinni.

Kommentit (11)

Valeäiti

Wau. Siis wau. Meillä on tismalleen sama tilanne 6kk vanhan Kakkosen kanssa. Se syö kahden tai jopa yhden tunnin välein, mutta on selvää ettei sillä olisi ehkä edes oikea nälkä, se vain tankkaa minua.

Olen jo jonkun aikaa miettinyt jaksaisinko yrittää jotain unikoulua, tämä antoi nyt kyllä vähän rohkaisua :) takana on nyt hoitajien ansioista yksi 7h putkeen nukuttu yö, joten ehkä tänään uskaltaisi yrittää...

Hienosti tehty teillä siis, toivottavasti jatkuu yhtä menestyksekkäästi!

keltanokanhautomo

Voi kiitos, hyvä jos tuli optimistinen olo! En siis todella tiedä onko se parina yönä suoritettu noin tunnin syli-itkettäminen edes tämän muutoksen takana, mutta anyways, ainakin jotakin on tapahtunut. :) Tsemppiä sinullekin!

annika

Kiva kuulla, että teidän unikoulu on lähtenyt noin hyvin käyntiin.

Meillä poju nukkui 8 kuukautta perhepedissä ja heräili tunnin-kahden välein herkuttelemaan. Aika sumussa meni tämä mamma välillä... Mutta kas, sitten koitti isännän kesäloma ja poitsulla (tuolloin 8 kk) oli edessä päänsä menoksi jo kauan suunnittelemamme unikoulu. Isäntä hoiti kouluttamisen, minä nukuin sohvalla. Olimme päättäneet, että yötissuttelu saisi luvan loppua kerralla. Tassuttelun ja sylittelyn voimalla poju alkoi nukkua täysiä öitä kahden yön jälkeen! Nukkumaan meno oli vaikeinta, silloin poitsu kiukutteli tunnin verran, koska oli tottunut nukahtamaan tissille. Ja kahtena yönä heräsi noin tunniksi huutamaan, mutta todettuaan, ettei baari olekaan auki, suostui isän rauhoittelemana nukahtamaan omaan sänkyynsä. Olimme aivan hölmistyneitä - kuinka ihmeessä tämä meni näin kivuttomasti?! Nukuin varmuuden vuoksi koko viikon sohvalla, mutta tuon kahden yön jälkeen siihen ei olisi ollut tarvetta.

Myöhemmin kesällä tuli takapakkia, poika heräili öisin useasti itkemään ja vaati pitkiäkin aikoja (jopa 45 min) tassutusta. Eräänä aamuyönä päätimme, ettemme menekään häntä taputtelemaan ja annoimme reppanan huutaa. Puoli tuntia tuntui ikuisuudelta, mutta tuon koitoksen jälkeen meillä on nukuttu yöt läpeensä!

Tapoja toteuttaa unikoulua on monia, mutta tuntuvat toimivan. On ne vaan fiksuja otuksia nuo muksut, kun niin äkkiä oppivat! <3

pirpana

Ihanaa etten ole ainoa joka tätä miettii :D Meillä myös poika 7,5 kk. Nyt vähän isompana on syönyt kahdesti yössä plus siis kaikki tutin laitot, joita voi olla yhdessäkin yössä hirvittävän paljon. Viime yönä ei syönyt kertaakaan! Tuttia kyllä laitoin monet kerrat taas, mutta ei hänellä siis öisin kovin kamala nälkä ole ollut. Viimeistä yötä edeltävät pari yötä ollaan saatu ensimmäinen syöttö aamuyön puolelle, ja nyt viime yö siis kokonaan ilman maitoa. Mutta edelleen on se tutin laitto..

avallina

Meillä ei ole edes tarvinnut miettii vielä missään kohtaa unikoulua,meiän poika 9,5kk on nukkunut täydet yöunet jo 1-kuukautisesta lähtien ja sillon loppui myös yösyömiset ja heräilyt. Tuttia aniharvoin herää hamuilemaan.
Perhepetiä tms ei olla myöskään koskaan käytetty tai edes mietitty,onneks. Poika on nukkunut omassa pinniksessään syntymästään alkaen ja mun viereen nukahtanut tasan kaksi kertaa ja sekin oli ensimmäisen kuukauden aikana,kun nukuttiin päikkärit :)
Hienoa,että joillekin unikoulut toimii,mutta jollekin suuremmalle voimalle kiitos,ettei meidän ole tarvinnut tuollaista edes harkita.

jones_j

avallina, en mitenkään "ylpeilisi" sillä, että vauva nukkuu kuukauden ikäisestä yksin läpi yön.. Mielestäni se on luonnollista että noin pieni vauva tankkaa vaikka läpi yön, ehkä vauva on masentunut kun joutuu olemaan yksin ilman äidin hajun turvaa

minä

Hienoa, että teillä on sujunut noin hyvin.

Ruokaa ei tosiaan tuon ikäinen enää öisin tarvitse, mutta jano voi toki pienellä tulla (kuten aikuisellakin). Siksi me ei olla missään vaiheessa harkittu unikouluttamista. Poika nukkuu vieressä, nykyään syö kun minä menen n. klo 23 nukkumaan, ehkä kerran siinä välissä ja aamulla puoli seitsemän maissa uudestaan. Ikää 1v3kk. Sama rytmi ollut n. 11kk ikäisestä, sitä ennen 6kk iästä yksi syöttö yöllä siinä välissä lisää. Ja minä en juurikaan herää yöllä syöttöihin.

Koomaolo ei välttämättä johdu vaan pitkistä yöunista, vaan maidontuotannon väheneminen (ja prolaktiinitasojen lasku) aiheuttaa myös väsymystä. Maitohormonit piristävät nimittäin jonkin verran, ja niitä erittyy eniten yöllä. Ja maidontuotanto saattaa tosiaan vähetä yöimetysten harventamisessa.

Kaarina

Hei, mieletöntä!
Ihanaa varmsti saada nukkua kunnolla taas!
Meillä on nyt tasan 1-vuotis tytäs, joka syö öisin tissiä tunnin välein. Ja nyt juuri tänään päätimme aloittaa unikoulun ja mies on juuri nytkin tuolla, vauvaa rauhoittelemassa. Tavoitteena on, että tyttö nukkuisi jatkossa läpi yön ilmsn rintaa.
Kiitos kannustavasta blogista. Ehä meilläkin viikon kuluttua nukutan jo paremmin. :)

Kaarina

Anteeksi noi kirjoitusvirheet. Taidan olla vähän väsy tästä nukkumattomuudesta...

keltanokanhautomo

Oho Kaarina, kuulostaa rankalta; itse en olisi varmasti jaksanut kokonaista vuotta noin tiheää yösyömistä. Edes perhepedissä. Onnea unikouluttamiseen! Toivon että sinäkin pian nukut. :)

Kaarina

Kiitos kommentista!

Kolme yötä ilman yöimetystä on jo takana ja yöt ovat rauhoittuneet ja menneet parempaan suuntaan. Jee! Ja vaikka tytölle onkin tullut nyt samaan aikaan flunssa, niin en ole silti halunut sortua imettämiseen, kun typsy on kuitenkin jo noin iso ja vettä voi aina antaa jos tarvii... Ja päivisin kyllä imetän senkin edestä. :)
Kiva on ollut lukea blogiasi ihan alusta alkaen! Kiitos!

Blogiarkisto

2013
2012
2011