Taas perusasioiden äärelle, kaikkien äitien ja kai isienkin peruspuheenaloituksiin: Miten teillä nukutaan? Kuinka ruoka maistuu?

Ensinnä unikuulumiset, ja heti kärkeen KIITOS vinkeistä, jotka heititte kirjoitettuani liian aikaisista aamuheräämisistä! Siirryimme vähitellen yksien päiväunien taktiikkaan, ja kyllä, ajan kanssa se alkoi auttaa. Toki välissä oli vaihe, jolloin Maija heräsi edelleen viideltä, nukkui vain ne yhdet sallitut päiväunet, oli kamalan väsynyt suuren osan päivästä ja pilkki sylissä jo alkuillasta, vaikka olisi pitänyt vielä jaksaa syödä ja tehdä iltahommatkin.

Tuon vaiheen jälkeen, ehkä parissa viikossa, homma alkoi toimia. Nyt nousemme ylös seitsemän ja kahdeksan välillä. Tosin Maija herää kuuden tienoilla ja huutelee niin kauan, että haen hänet viereeni aamumaidolle, mutta suostuu sitten nukkumaan lisäunet. Tämä vieretysten köllöttely on hirveän mukavaa ja antaa minulle tarvitsemani lisätunnit unta, joten en ole pyrkinyt tavasta eroon ainakaan vielä.

Päiväunille Maija menee yhdentoista jälkeen tai lähempänä puolta päivää. Unet kestävät reilun tunnin, välillä yli kaksi tuntia. Niillä pärjätään yleensä mainiosti iltaan saakka. Jos olemme liikkeellä alkuillasta, Maija saattaa torkahtaa vaunuihin, mutta pikku-unet eivät yötä yleensä häiritse. Yöunille laitamme tytön sitten kun hän alkaa vaikuttaa sopivan väsyneeltä – yleensä kahdeksan ja yhdeksän välillä.

Ja nyt tulee uutta: Maija menee nukkumaan isin saattamana. Ennen hoidimme iltatoimet yhdessä siihen asti, että minä vetäydyin Maijan nukkumishuoneeseen imettämään ja pukemaan hänet yöasuun. Sitten hyräilin vähän ja luin iltasatuakin. Nyt minä vaihdan vaipan ja pesen vauvan hampaat, ja hommani on hoidettu. On Miehen vuoro: hän pukee vauvan yöasuun ja unipussiin ja saattelee pienen unille. Ja sillä aikaa minä jo oikaisen sängylle lukemaan kirjaa tai lehteä ja juomaan viin- siis tuoremehua. Ihanaa!

Niin, iltaimetyksestäkin on siis jo luovuttu, ja jäljellä on enää tuon varhaisen aamun köllöttelyimetys. Vieroittaminen onkin edennyt suhteellisen hyvin. Jonkin verran itkuisempi ja takertuvampi vauva on ollut, mutta enimmäkseen kuitenkin iloinen hymynaama kuten ennenkin. Äidillekin tämä hidas vieroittaminen on sopinut. Ei ole tullut liian haikea olo, eivätkä tiehyttukoksetkaan ole päässeet iskemään.

Yllättävintä vieroituksessa on ollut sen vaikutus kiinteän ruoan menekkiin: tuntuu kuin vauvalla olisi kaamea nälkä parin tunnin välein. Pari pääruokaa, aamu- ja iltapalat sekä välipala eivät riitä, vaan iltapäivään pitää upottaa vielä yksi kunnon välipala. Siivousrätti siis viuhuu ja mikro laulaa harva se tunti.

Kommentit (0)

Blogiarkisto

2013
2012
2011