Äiti tunnistaa tämän joujou-ilmeen: suussa on ihan varmasti jokin roska tai pikkukivi.

Maijan syntymästä asti olemme olleet Miehen kanssa käytännössä kotivanhempina. Mies opiskeli ja siirtyi sitten työnhakijaksi, minä kirjoittelin kotoa käsin. Voitte kuvitella miten mukavaa aikaa tämä on ollut - todella vähäisistä tuloista huolimatta. Suomalaisella mittapuulla köyhää, mutta millä tahansa mittatikulla onnellista elämää.

Nyt loppuu tämä ihanan leppoisa yhteiselo. Mies aloitti eilen työt, ja minä jäin kotiin kahdestaan yksivuotiaan kanssa. Tilanne kääntyy päinvastoin kesällä, jolloin minä näillä näkymin aloitan työt. Silloin Mies hoitaa koti-isän tehtävät.

Ihan uusi tilanne on siis edessä! Jännittääkin vähän - ensin tämä kotirouvan roolin hoitaminen, sitten töihin palaaminen. Kummastakin asiata olen todella iloinen. Nautin kovasti siitä, että voin hoidella pikkuistani kotona, tehdä ruokaa, siivota, rytmittää päiväni sopiviin työ- ja lepojaksoihin. Yhden lapsen kanssa se vielä onnistuu aika hyvin etenkin, kun se yksi nukkuu kunnolliset päiväunet. Ja aika varmasti tulen nauttimaan myös töihin palaamisesta. Puhkun uutta intoa, oppimishalua ja uudistusmieltä. Varokaa vain, uudet ja vanhat työtoverini! (Varokaa myös äitiyslomalla pehmenneitä aivojani.)

Nyt kun töistä puhutaan, niin haluan puhua myös kotitöistä. Meidän taloudessamme kotityöt on tähän asti ollut helppo jakaa tasan, kun molemmat ovat olleet kotona. Kumpikin on tehnyt sen missä on hyvä ja mistä tykkää tai mitä inhoaa vähiten - minä siivoukset, Mies ruokahommat, minä koirantrimmaukset, Mies laitteiden korjaukset ja hankinnat, minä kaikki kumartelemista ja notkeutta vaativat hommat, Mies voimalla hoituvat työt, ja niin edelleen. Tiskit on hoidettu vuoroviikoin. Mutta nyt taitaa mennä jako uusiksi, kun Mies on 11 tuntia päivässä poissa kotoa. Kuinka te olette tilanteen ratkaisseet?

Etenkin haluaisin kuulla vinkkejä teiltä, jotka olette tyytyväisiä työnjakoon. (Kai heitäkin on?!) Onko työssäkäyvän tehtävä päivätyön jälkeen puolet kotitöistä, vai hoitaako kotona oleva kotirumban alusta loppuun? Saako työstä palaava osapuoli levähtää kotiin tultuaan vai odottaako ovella hermoromahtanut kotivanhempi kengät jalassa valmiina pakenemaan? Paljastakaa vinkkinne ja varoittavat esimerkkinne!

Asian sivusta kerrottakoon kuvaan liittyvä anekdootti: Ollessani leikatun jalkani takia toiminta- ja siten myös siivouskyvytön reilun viikon ajan lapsemme löysi jatkuvasti jotain sopimatonta maisteltavaa lattialta. Yhä useammin vauvan suusta kuului epäilyttävää rahinaa ja tyypin ilme oli juuri kuvan mukainen. Suusta löytyi aina hiekoitussepeliä. Silloin Mieskin tajusi: on siitä imuroimisesta vissiin sitten jotain hyötyä! Tulipahan tämän vaimokkeen työpanos yhden sairasloman aikana näkyväksi.

Nyt meillä ei enää syödä hiekkaa. Vaimoke on palannut tolpilleen ja imuroi taas - onnellisena siitä että pystyy.

Kommentit (4)

Vierailija

Hauska aihe. Me on joskus miehen kans naureskeltu, että olemme varmaan harvinainen pari, kun kotitöistä emme taistele. Olemme vuosien myötä onnistuneet jakamaan ne kohtalaisen hyvin. Olen itse vauvan kanssa kotona, joten päivän aikana yleensä pesen pyykkiä ja pyöritän astianpesukonetta sekä siivoan meidän pikkuisen jälkiä. Mies on parempi ruoan laittaja, joten joinakin päivinä hän tekee mielellään ruoan töistä tultuaan. Pidämme pienen viikkosiivoustuokion viikonloppuisin. Siihen ei mene kuin reilu puoli tuntia, kun molemmat tekevät hommia. Mies siivoaa lattiat, minä tasot ja kylpyhuoneen. Kämppä pysyy pienellä viikkosiivouksella siistinä eikä koko homma kaadu minun niskoille.

Vierailija

Kun mies tulee töistä kotiin, on hyvä antaa syömis/hengähdyshetki kotiin tulevalle, vaikka olisikin houkuttelevaa paeta heti paikalta. On se töissä käyminenkin rankkaa. :) Kun saa hetken aikaa nollata tilannetta, niin puoliso jaksaa paremmin teidän tarpeita. :)

Kotityöt.. No ei kannate jatkaa ehdotonta puoleksi jakoa, vaan jos itse ehtii ja jaksaa niin tekee ja jos tulee semmosia päiviä ettei vaan ehdi tai jaksa niin jättää tekemättä. Tekee vaikka sitten kun puoliso on paikalla viihdyttämässä lasta, niin kotityötkin voi sujua mukavammin.

Vierailija

toisinaan miestä odottaa kengät jalassa kotoa pakeneva hulluksi tullut koti-ihminen mutta suurimman osan päivistä mies saa kuitenkin tulla rauhassa kotiin ja juodaan kupposet kahvia yhdessä ja mietitään vasta sitten mitä tehdään..:) ja meillä se kotona oleva hoitaa yleensä suurimaan osan kotitöistä eli siivouksen, ruuan, pyykit jne..

Keltanokka
Liittynyt14.2.2013

Hyviä vinkkejä! Kiitos! Toistaiseksi tuntuu siltä, että kotityöt eivät olekaan se hankala asia tässä puolison töihinlähdössä. Minä teen päivän aikana mitä ehdin ja jaksan, ja illalla sitten ollaan tehty molemmat jotain. Mutta se, että olen yksin lapsen kanssa koko päivän, johtaa siihen että illalla en jaksaisi hoitaa yhtäkään känkkäränkkäkohtausta. Eli mieluiten luovuttaisin lapsenhoitovastuun Miehelle heti kun hän tulee ja tekisin itse jotain muuta. 

Mutta näistä asioista vielä neuvotellaan tulevaisuudessa. Nyt vain koitetaan sopeutua uuteen tilanteeseen.

Lisää kokemuksia saa kirjoittaa!

Blogiarkisto

2013
2012
2011