Aikani kuluksi olen hahmotellut Sitä Tekstiviestiä. Tiedättehän, se viesti jota odottajan ystävät ja perheenjäsenet odottavat näinä päivinä kuumeisesti: Hyvien uutisten raporttiviesti. Niin, sitähän luulisi ettei asia ole kovin monimutkainen, osaahan jokainen jollain tavalla ilmaista, että vauva on astunut ulos piilosta.

Mutta oi voi, miten tärkeää on kirjoittaa hyvä viesti. Hyvä viesti ei ole: ”Vauva syntyi viime yönä.” Tällaisenkin on joku sekapäinen isä mennyt lähettämään vaimonsa ystäville. Siinä sitä lukija sitten tuijottaa puhelimen näyttöä hakien piilotettuja merkityksiä ja kutkuttavia yksityiskohtia. Hei, yhden tekstiviestin hinnalla saa sen 160 merkkiä. Käyttäkää ne. Hyvässä viestissä on tarpeeksi informaatiota. Näin lukijat voivat taivastella faktoja ja vertailla niitä muiden vastaaviin.

Perinteisesti kerrotaan lapsen mitat (”Ohhoh, miten iso! Oijoi, mikä kirppu!”) ja syntymäaika (”no just niinku meiän Petteri vuonna seiskytäkuus”). Sukupuoli kiinnostaa lähes kaikkia (”OIH! Tyttö! OIH! Poika!”) – vaikka vastakkaisiakin näkemyksiä toki nykyisin on (moi vaan, Ekoisi!). Hyvä viesti ei jätä tilaa pelokkaille arvailuille. On hyvä mainita, että koko perhe voi hyvin; muuten lukija alkaa epäillä, että isällä on aivotärähdys ja äiti uhkailee erolla. Voi vaikka vähän siloitella totuutta, jos ei halua kertoa kurjia yksityiskohtia tekstiviestillä. Vauvan vointi on erittäin tärkeä. Ei mitään ”lapsi on nyt ihan ok”-ilmaisuja, ellei viestiin mahdu tarkentavaa selvitystä asiasta. Superlatiiveja kehiin! Hyvässä viestissä ei kuitenkaan ole liikaa informaatiota. Repeämistä ja eritteistä ei välttämättä tarvitse kertoa kaikille sukulaisille, eikä kukaan halua kuulla, että isä oksensi pelosta tai nukahti tylsyyteen.

Vaimolta kannattaa myös tarkistaa, mitä tietoja hän haluaa jaettavan esimerkiksi Facebookissa. Jos et ole ennenkään kertonut puolisosi alapään kuulumisista statuksessasi, älä nytkään puhu välilihasta sen enempää.

Hyvä viesti on tietenkin myös hauska ja koskettava. Pelkät numeeriset faktat jättävät kylmän vaikutelman tai paljastavat, että kirjoittaja on vielä täysin shokissa. Lasta onkin mukava kuvailla hellittelysanoin tai humoristisin havainnoin: Sillä on söpöt peikonkorvat tai pikkuvarpaat kuin vaarillaan. On myös hyvä lisätä tieto tunnelmista: onko perhe onnesta sekaisin, ilosta pinkeänä tai helpotuksesta hervoton. Tämä on se hetki, kun tunteet saavat näkyä. Karskeinkin raksamies tai -nainen itkeköön nyt avoimesti onnesta, jos siltä tuntuu. Ja laittakoon sen myös raporttiviestiin – jonka lukija saa sitten vuorostaan vuodattaa liikutuksen kyyneleitä.

Jatkan vaihtoehtoisten raporttiviestien luonnostelua. Saa nähdä miten käy – pääsenkö lähettämään jonkin niistä ensi viikolla. Kuitenkin unohdan kaikki periaatteeni ja naputtelen ”SE TULI VIHDOIN ULOS!” samaan aikaan kun joku tikkaa välilihaani ja Tyyppi vetelee ensihenkosiaan.

Kommentit (4)

R

"Tyttö tuli" Se tosin oli mun puhelu miehelle, mitä sitä turhaa repostelemaan. Kai mä jonkun viestin lähetin kavereille, en muista. Ja FB:n myös tieto, olin laitoksella sen verran vähän aikaa, että tuli melko rejaaliajassa.

jenni

Me funtsittiin sen verran vain etukäteen, että päästiin siihen mitä emme todellakaan halua kirjoittaa. Minulla on henkkoht antipatioita kaikkia "prinsessa" ja "prinssi"-liitteisiä viestejä vastaan, joten päätimme jo etukäteen että niistä kumpaakaan emme käytä.

En enää muista miten se tarkkaan meni, mutta luulisin että koska aika meni yli, taisi termistö olla jotakuinkin "Peikonpoikanen suvaitsi vihdoin saapua..." jne :D

Tsemppiä! Muista keskittyä vain itseesi ja tekemään tarkalleen niin kuin sanotaan kun teitä sitten huudetaan kentälle :)

ekoisi

Oho. Ei me sentään ihan niin paljon etukäteen suunniteltu, että oltaisiin tekstiviestitkin mietitty. :)

Tässä kuitenkin yläkerran naapurilla vielä tallessa ollut tekstiviesti, jonka lähetimme vauvan synnyttyä:

"Moikka, uusi perheenjäsenemme (3,655 kg, 55 cm) syntyi eilen to 1.9. klo 23.19 värikkäiden vaiheiden kautta. Voidaan kaikki hyvin. Ollaan Kätilöopistolla ainakin viikonlopun yli. Tervetuloa vierailemaan tänne Haikaranpesään tai myöhemmin meille kotiin. t.Leo, Annukka ja vauva."

Ja täällä meidän synnytyskokemuksia vähän tarkemmin: http://leostranius.fi/2011/09/ekoisi-%E2%80%93-osa-11-ei-ihan-luomusynny...

Blogiarkisto

2013
2012
2011