Se kävi yllättävän äkkiä. Työpaikan vessassa pissattu testitikku näytti vahvaa positiivista, ja minulle iski huono omatunto: toiset yrittävät vuosikausia, ja meitä onnisti heti. Naps vain, ensimmäinen yrityskuukausi, ensimmäinen raskaustesti. Käsittämätöntä! Iloksi se omatunnon kolkutus kuitenkin muuttui, ja tuuletin pienessä kopissa kuin joku Ville Peltonen, äänettömästi tosin.

Tuosta legendaarisesta vessakohtauksesta on nyt kuukausi. Tunteeni kävivät tasolla "mikä maailmankaikkeuden suurin virhe me ollaan menty tekemään" mutta ovat sittemmin tasaantuneet akselille "olen melko varma että haluan äidiksi". Olen lukenut kymmeniä raskaus- ja vauvakirjoja. Olen pähkäillyt ruokasuositusten ja kaikenlaisten kieltojen kanssa. Minua on etonut, huimannut ja itkettänyt, mutta välillä olen jopa unohtanut olevani raskaana. Olen kertonut muutamalle läheiselle ihmiselle raskaudestani - no, aika paljon useammalle kuin muutamalle, jos totta puhutaan. Voi olla että mainitsin siitä lähikaupan kassallekin.

Mutta asiaan: Olen käynyt myös ensimmäisessä neuvolassa kertomassa strategiset mittani ja ottamassa vastaan esitepinkan. Niin ja tietysti pissaamassa kuppiin. Kaikesta keskenmenon pelosta ja epäilyksistäni huolimatta olen edelleen raskaana.

Yhdeksäs viikko on alkanut, ja nyt oloni on jotenkin kummallisen rauhallinen. Mitään ihmeempää ei oikein tapahdu, ei ainakaan mitään mikä näkyisi päälle päin. Mutta jos oikein keskityn (ja muistelen vauvakirjan nro x oppeja), tunnenko sittenkin jotain? Onko se pienten varpaiden ja hampaiden kasvu joka mahaani kutittaa?

Ihme

Kommentit (7)

Sandy

Olipa ihana uuden blogin avaus! Onnesta on mukava lukea. :) Älä pode huonoa omatuntoa näin ihanasta asiasta, tämä oli selkeästi tarkoitettu tapahtuvaksi! Onnea sinulle! :)

Jenny

Voi miten hienoa!!! Onnea kauheasti. :-) Ihanaa... Itsellä tuollainen reilu nelikuinen pirpana. <3 Ensimmäinen oli myöskin ja fiilis oli kyllä uskomaton kun kaksi viivaa tikkuun ilmestyi! Nauti raskausajasta täysillä, se on hienoa ja menee nopeasti...

Taada

Onnea! Meillä kanssa tärppäsi ekasta ja nyt ihana pieni tyttö! Ja kyllä sitä on ehtiny monesti tässä miettiä, että miks meitä onnisti heti ja toisilla ei... Maailma ei ole reilu paikka.

saku

Hieno bloginavaus ja hauskanoloinen kirjoitustyyli :) odotan innolla jatkoa (ja omia vauvoja)

keltanokanhautomo

Keltanokka kiittää kovasti kommenteista! On jotenkin ihanaa kuulla, että toisillakin on tärpännyt ekasta ja hyvin mennyt, nyt teillä on jo ihan oikea kokonainen lapsi. Ja hyvä nimim. saku, minäkin toivon vauvoja, omia vauvoja kaikille! :)

Maija

Blogisi oli ihan kuin minun elämästäni. Tein plussaa näyttävän testin marraskuun alussa ja ajatukset olivat tismalleen samanlaiset. Kyseessä oli vasta toinen kierto, jolloin yritimme, mutta niin se vain tärppäsi. Lähipiirissämme on ollut useita pariskuntia, jotka ovat yrittäneet raskautua vuosikausia. Iloitaan kuitenkin omista (toivottavasti pian) kasvavista mahoistamme! Aion seurailla blogiasi, sillä samoja vaiheita ja tunteita käydään myös täällä läpi miltei samalla aikataululla! :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011