Hamsteriposkissa litra mansikoita.

Jossain vaippafirman mainospostissa höpötettiin jotain hempeää puolitoistavuotiaan syömisharjoituksista. Että tämän ikäisen pitää saada harjoitella itse syömistä, ja että vanhemman pitää vain sietää sotkua, jota treenatessa todella tulee.

Minä olen ihmeissäni. Se sotkuvaihehan oli joskus ikuisuus sitten, silloin kun Maija oli puolivuotias ja aloitteli kiinteiden kanssa. Siitä joitain kuukausia eteenpäin ruokailu oli sitä treenaamista, jonka aikana tavaraa päätyi enemmän kaikille pinnoille (mukaanlukien lapsen vartalon iho) kuin tyypin sisälle.

Kieltämättä välillä olo oli epäuskoinen: a) saako tuo lapsi tarpeeksi ravintoa ja b) onko tässä mitään järkeä. Pitäisikö sittenkin tarttua itse siihen lusikkaan ja täyttää se soseella? Heittääkö parsakaalinpalat mäkeen ja taipuako valtavirtaan?

Niin, Maija siis aloitti sormiruokaillen (anteeksi teille joita termi ja siitä kohkaaminen ärsyttää) ja on sillä tiellä jatkanut. Ja vaikka te nyt vihaatte minua ja sanotte että mitä ihmeellistä tuossa nyt on, ainahan lapset ovat nakertaneet leivänkänttyä itse, niin sanon että kyllä se minusta vain on hyvä metodi.

Tulokset eli nykytilanne puhuu puolestaan: itse syöminen on Maijan mielestä tosi kivaa, lusikka ja haarukka ovat tytön mieleen, ja sotkua tulee varsin kohtuullinen määrä. Usein lattia on ruokailun jälkeen puhdas, ja enimmät siivottavat löytyy lapsen suun ympäristöstä. Olen varma, että itse syöminen on kehittänyt lapsen näppäryyttä merkittävästi. (Tästä minulla ei ole todisteita. Olen vain varma, sillä lailla niin kuin äidit ylipäänsä ovat varmoja lastensa erinomaisuudesta.)

Minulla ei kuitenkaan ole kokemusta sosesyötetyistä lapsista, joten ihan mielenkiinnosta kysyn kokeneemmilta: kuinka sitten yleensä sujuu puolitoistavuotiaan syöminen?

Kun nyt ruoka-aiheesta innostuin taas kirjoittamaan, niin lisään vettä myllyyn: Minusta ruokaa tai juomaa ei saa tuputtaa, eikä lasta saa painostaa syömään tai juomaan. Tottakai saa houkutella ja kannustaa, mutta tunnelman pitää olla ystävällinen. Minusta lapsi, pienikin, saa itse päättää paljonko ja mitä kaikkea tarjotusta ruoasta tai juomasta syö. Tietenkin sillä rajoituksella, että vanhempi tarjoaa terveellistä, monipuolista ruokaa. Mitä mieltä te muut olette? Vaaditteko tietyn määrän syömistä, maitolasin tyhjentämistä, kaiken maistamista? Miksi?

Kaiken päätteeksi sanon, että saatan olla vain onnekas. Voi olla, että Maijalla on luonnostaan aika hyvä ruokahalu, jota ei minkään tyylin syöttäminen tai tuputtaminen pilaisi. Voi olla, että Maija oli lähtökohtaisesti poikkeuksellisen innokas sormiruokailija, mikä johti siihen, että jatkoimme samalla linjalla kiinteiden aloituksesta tähän päivään. Voi olla, että jos minulla olisi todella nirso tai vähäruokainen lapsi, olisin niin huolissani sen ravinnonsaannista, että päätyisin tuputtamaan ja lahjomaan. Voi olla, että erilaisen lapsen kanssa olisin aivan eri mieltä. Mutta näillä mennään tämän lapsen kanssa.

Kommentit (10)

Vierailija

Meidän poika on vajaa kaksivuotias ja syönyt puolivuotiaasta asti itse. Systeemi on ollut meilläkin hyvä. Syöminen sujuu pääsääntöisesti hyvin ja sotkua ei tule juurikaan. Pakko ei ole syödä, jos ei halua, mutta houkuttelen ja suostuttelen kyllä maistamaan kaikkea, vaikka aina se ei onnistukaan. 

Nyt viimeaikoina ollaan kylläkin jouduttu usein turvautumaan perinteiseen lusikka on lentokone -temppuun. Tämä tosin lapsen ihan omasta pyynnöstä. Poika täyttää lusikan, nostaa sen päänsä päälle ja sanoo "lento!" (eli lentokone). Tämä tarkoittaa sitä, että aikuisen on otettava lusikka ja vietävä se lapsen suuhun lentokoneäänien siivittämänä. Jos lusikan lentokorkeus ei ole riittävä, pieni lennonjohtaja opastaa kädellään sopivampaa lentorataa. En edes tiedä mistä tuo on sen oppinut. Kai sitä joskus heikkona hetkenä on yrittänyt saada lasta maistamaan jotain uutta kyseisen tempun avulla. Joskus reilu vuosi sitten vielä idealistisesti ajattelin, että meillä ei moisiin temppuihin tarvitse ryhtyä :) Kaipa sitä nytkin voisi kieltäytyä, mutta kun toinen on niin söpö ja innoissaan eikä syöminen nyt niin vakava asia ole.

Keltanokka
Liittynyt14.2.2013

Joo, ymmärrän hyvin että lentsikkaleikit hiipii pöytään - eikä siinä mitään pahaa ole. Tärkeintä mun mielestä on, että tunnelma ei mene jäätäväksi "sä syöt sen porkkanan tai muuten..." ja että lapsi kuitenkin pääsääntöisesti syö ihan itse ja vapaaehtoisesti, ja ilman kommervenkkejä. :)

Vierailija

Esikoinen söi pääsääntöisesti itse lähes alusta asti. Lusikalla oppi syömään varhain. Siltikin ei edelleenkään mielellään syö lusikalla, vaan aina käsin (on jo reilu 3v). Eikä johdu mistään motorisista puutteista/ älykkyydestä. On ikäisekseen kehittyneempi vähän joka asiassa, paitsi tässä. :D Ei vaan halua syödä lusikalla, enkä sitten ole pakottanut. Sen olen sanonut, että kun hoitoon menee, niin sit pitää syödä lusikalla. On luvannut. :D Muuten kyllä kiltti ja tottelevainen tyttö.

Junnu taas on moniallerginen ja jos se saisi itse päättää, niin ei söisi koskaan mitään. Ruokatilanteet pidetään edelleen rauhallisina, mutta huijaamaan joutuu joka tavalla, että saisi sitä ruokaa suuhun. Eikä saa syödä itse, vaikka on jo 1v 4kk, koska ei syö, vaan heittää kaiken vaan maahan tai heiluttaa ruuat pitkin seiniä.

Vierailija

Meilläkin n.1v poika syö itse lusikalla tai sormin, toisina päivinä pitää syöttää kun tuntuu menevän kaikki ruoka alla odottavien koirien suihin (tietää jo miten kivoja leikkikavereita koirista saa lahjomalla). Mutta yleisesti melkein kaikki samanikäiset lapset joita on lähipiirissä syötetään kun eivät olevinaan osaa/ on sotkuista puuhaa :o 

Vierailija

Meillä on kohta 1 1/2 v. poika, joka pienenä söi itse lusikalla, mutta tajuttuaan sormiruokailun,ei ole lusikka käteen eksynyt. Sotkua meillä tulee aina, vaikka syöttäisin lusikalla. Käsiä työnnetään suuhun, maitoa kaadetaan lasista lattialle jne. Olen huomannut, että ruoka menee paremmin suuhun, kun syötämme poikaa itse, sormiruokailuna syödään kuitenkin aina hedelmät, marjat ym. jotka kyllä yleensä löytyy lattialta, joita saa sitten nostella takaisin pöydälle.

Vierailija

Toivottavasti se sotkuvaihe ei ole vasta edessäpäin! 9kk tyttö sotkee niin paljon, etten tiedä, miten voisi vielä enemmän sotkea. :) Kiinteät ei ole oikein napanneet vielä missään vaiheessa. Ainoa keino saada edes jotain mahaan on antaa tytön syödä itse. Pääosin kylläkin lusikalla, paloja sormin syödessä kaikki vain lentää lattialle. Tytöllä on käytössä kolme lusikkaa, joista minä aina täytän yhden sillä aikaa, kun kaksi on käytössä. Välillä soseita pitää myös syödä sormin. Ei siitä tosin paljon mahaan silti päädy, suurin osa on naamalla, pöydällä, lattialla... Anoppi sanoikin tässä muutama päivä sitten nähdessään tytön puuron syönnin jälkeen, että on se hyvä, kun tulee kasvonaamio samalla :)

Vierailija

Kyllä monet alkaa vasta yli 1v harjoitella itse syömistä ja kyllä sillon 1,5v voi sotkea vielä aika paljon. Tai saattavat jotkut syöttää senkin ikäistä ettei sotkis. On kyllä myös luonnekysymys, meillä esikoinen suttasi paitansa yli 3v asti joka ruokailulla, koska sitä ei kertakaikkiaan kiinnostanut jos ruoka vähän lenteli. Kahta seuraavaa haittaa lika enemmän ja oppivat syömään siististi nopeammin. Meillä vasta kolmas (enimmäkseen) sormiruokali, mutta kaikki osasivat 1v syödä itse.

Keltanokka
Liittynyt14.2.2013

Taitaa siis olla tosi yksiöllistä tämä homma. Luulen et meille osui aika siisti/tarkka lapsi, joka ei kohella hirveästi. Ei sitä siis sotku haittaa, mutta ei ole niin vauhdikas että kaikki lentelisi ympäriinsä. :)

Vierailija

Meillä on juuri opittu syömään lusikalla niin, että edes suurin osa ruuasta päätyy oikeaan osoitteeseen, eikä lattialle. 1,5 vuotiaan poitsun mielialasta ja päivästä riippuen tietysti. Sotkua tulee kyllä edelleen niin, että joka ruokailun jälkeen saa kuurata pojan, syöttötuolin ja lattian, mutta antaa tulla vaan :) Kerkesin jo tuskastua tuon syömisen kanssa, kun ajattelin että "kaikki muutkin osaa jo". Vielä pari viikkoa sitten pari ekaa lusikallista meni itse syötynä ja loput syötin minä, kun homma meni ihan pelleilyksi tai sitten poika antoi lusikan minulle tyyliin: "syötä sinä kun se sulta sujuu paremmin". Nyt yhtäkkiä syöminen sujuukin ihan hyvin! Varsinaisesti meillä ei ole sormiruokailtu, mutta annan kyllä muksun syödä sormin lähes kaikkea. Puurot, jugurtit, keitot ja muut "litkut" kehoitan syömään lusikalla. Tärkeintä kait on, että ruoka maistuu, eikä se miten syö. Poitsu syö kyllä yleensä hyvin ja haluaa itse maistella vähän kaikkea. Ei ole tarvinnut kertaakaan mitään uutta ruokalajia tuputtaa maistamaan. Eri asia tietysti syödäänkö se loppuun vai syljetäänkö pois. Yllättävän voimakkaat ja eksoottisetkin maut uppoavat. Välillä on päiviä jolloin ei meinaa mikään ruoka mennä alas ja tällöin lentokone kikka auttaa, ja jos ei lentokone niin prätkä. Se on meidän lemppari :)

Vierailija

Meillä on kanssa 1½ vuotias poika, jota saa syöttää lusikalla hyvänä päivänä, mutta useimmiten syö itse. Jos yrittää syöttää kun hän haluaa syödä itse, voi taata että ruoat on syöttäjän päällä, lattialla tai seinillä. Valtavan tempperamenttinen tapaus siis. Jos oikein muistan niin syönyt noin vuotiaasta itse, lusikkaa tavoitteli omaan käteen jo kun soseita aloiteltiin puolivuotiaana. Siinä, että poika syö itse ja kohtuullisen siististi jopa, lienee suurin tekijä se että aloitti hoidossa 9kk vanhana. Sotkua kuitenkin tulee aina, mutta lähinnä pöytään, syöjän naamaan ja käsiin sekä äidin vaatteisiin johon sormet mielellän pyyhitään :D Onneksi on koira joka mielellään nuolee ruoanjämät lattialta :D

Blogiarkisto

2013
2012
2011