Kahdestoista viikko! Tässähän ollaan jo pitkällä – ja olenkin alkanut jännittää synnytystä. Älkää naurako, olen vain tapani mukaisesti ajoissa. Kauhukuvat väliliha-aiheesta ja helvetintuskista olen toistaiseksi siirtänyt syvälle takaraivooni, mutta nyt minua mietityttää synnytyssairaalan sosiaalipsykologinen ulottuvuus. Mukava asiakas saa aina parempaa palvelua kuin neutraali tai nyrpeä. Myyjät ja tarjoilijat voittaa puolelleen heti aluksi käyttäytymällä ystävällisesti ja lohkaisemalla vaikka pienen, kekseliään vitsin.

Jos asioin miesten kanssa esimerkiksi kodinkoneliikkeissä, en säästele hymyjä, sillä ne voivat joskus olla kovan rahan arvoisia. (Vauvamaha ei sitten saa pilata tätä tinkaamistaktiikkaa.) Henkilökemiat ja ensivaikutelma yksinkertaisesti vaikuttavat kaikkeen asiakaspalveluun, ja näin on niin ravintolassa, vaatekaupassa kuin poliisilaitoksellakin – miksi ei siis synnytyssairaalassa. Mistä kätilöt pitävät? Millainen synnyttäjä heitä miellyttää, millainen ärsyttää ja saa kahvihuonepaheksunnan päälleen? Miten voitan hoitajat puolelleni ja saan heidät auttamaan minua niin kuin toivon, tukemaan ja kannustamaan ja etenkin pitämään lääkärin kaukana niistä perhanan välilihanleikkaussaksista? Miten minä voisin olla hyvä synnyttäjä?

Anna-Leena Härkönen kohtasi (kirjassa Heikosti positiivinen) ilkeän kiusaaja-hoitajan, joka ei voinut olla ainoa laatuaan. Nyt pelkään, että minua odottaa samanlainen nöyryytys. Onneksi en ole julkkis, jota henkilökunta voisi inhota jo valmiiksi. Minulla on vielä mahdollisuus tehdä hyvä ensivaikutelma. Ehkä sen avulla saan kaiken sen sympatian, empatian ja kipulääkityksen minkä suurella hetkellä tarvitsen. Puoli vuotta aikaa hioa taktiikkaa. Pitäisikö sairaalakassiin pakata tuliaiset hoitajille?

Kommentit (5)

emäntä

Minulle on jokaisella kolmella aikaisemmalla kerralla osunut mukava kätilö. Itse asiassa aina kun olen vieraillut synnytyssairaalassa, on henkilökunta ollut mukavaa.

Synnytystä kun ei voi suunnitella, etkä sinä todellakaan voi tietää miten itse tulet synnyttämään, kestämään kipua ja kaikkeen siihen reagoimaan, on varmaan turha suunnitella sen suurempia strategioita. Tärkeintä on varmaan muistaa se, että kokeneinkaan kätilö ei tiedä mitä SINÄ haluat tai tarvitset, ellet sano sitä. Joten avoimin mielin ja muistat kertoa tunteistasi ja toiveistasi.

Hyvin kaikki menee. :)

sipsi

Minulla kanssa molemmilla kerroilla mukavat kätilöt. NO, ensimmäinen synnytys oli niiiiiin pitkä (synnärillä rapiat 32 tuntia) joten kätilö taisi vaihtua neljä kertaa:D Kätilöt on mukavia, mutta tosiaan se, kun et edes itse tiedä mitä vielä edessä on tai miltä tuntuu eikä supermukava ja ystävällinen kätilökään voi aina tietää mitä tarvitsee... Kolmannella kerralla varmaan osaisin itse jo pyytääkin sitä mitä haluan, mutta se kerta jää todennäköisesti kokematta:D

keltanokanhautomo

Emäntä ja sipsi, kiitos mieltä rauhoittavista kommenteistanne! Ja Minerwa - kiitos mielenkiinnosta!
Tekstejä alkaakin olla jo niin paljon, että on melkoinen urakka lukea ne kaikki läpi. :)

Smama

Voisin puhua aiheesta kanssasi vaikka viikon! Väliliha saa niskakarvani pystyyn edelleen (se meni silpuksi, vauvan sydänäänten vuoksi, vaikken olisi halunnut siihen kajottavan). Nyt toisella kerralla (rv 12) samat pyörivät mielessä. Mutta niistä kätilöistä, mukavia he ovat, etenkin, jos kaikki etenee suurinpiirtein normaalisti. Minun kokemukseni mukaan äidin "yhteistyökykyä" aletaan punnita erityisesti silloin, jos eteen tulee jotain yllättävää. Ja juuri siihen ei voi mitenkään valmistautua!! Silloin äidin toiveita ei aina voida toteuttaa. Tämä totuus minunkin on taas taklattava jotenkin. Ihanaa odotusta ja tsemppiä!

Blogiarkisto

2013
2012
2011