Kuusitoista raskausviikkoa täynnä, toinen neuvolakäynti. Oikeasti tapaaminen oli sovittu vasta muutaman viikon päähän, mutta aikaistin sitä. Lomalla kun oli aikaa tuijotella omaa mahaa ja ahdistua siitä, ettei se muka kasva tarpeeksi nopeasti – alkoi siis taas epäilyttää, onko Tyyppi kunnossa.

No, neuvolantädin taikakädet löysivät heti oikean kuuntelukohdan mahastani, ja huoneen täytti valtava jumputus, kuin alakerrassa olisi pidetty diskoa. Dumb dumb dumb dumb, löi vauvan sydän, 140 iskua minuutissa. Mahtavan kuuloista! Pyrskähdin nauruun vaikka yritin hillitä itseni, eikä kätilö saanut pidettyä anturia mahallani. Mies oli vaikuttunut kuulemastaan. Taisi vihdoin uskoa, että tämän ihmisen sisällä on toinen ihminen. Hämmentävää sinänsä.

Muuta jännittävää neuvolakäynti ei sitten tarjonnutkaan. Painoni oli pysynyt kurissa (valitsin aamulla kevyehköt vaatteet ja niukan aamiaisen) ja myös hemoglobiinini miellytti kätilöä (hyvä minä ja minun vereni!). Saimme lisää erilaisia esitteitä ja kivoja pikku merkintöjä äitiyskorttiin. Siinä se.

Ensi kerralla tehdään sitten jokin laajempi tarkastus ja parisuhdeanalyysi tai jotain sinne päin... Odotamme innolla. Parisuhteen penkomista ventovieraan kanssa. Hillittömän hienoa.

ps. Kun nyt muutenkin olen jo kertonut itsestäni aika paljon, niin avaudun tästäkin: mahaani on alkanut kasvaa karvaa. Siis ihan oikeasti. Onko sisälläni apinanpoikanen tai joku testosteronihirmu? Joka tapauksessa nyt on Gilletten aika.

Kommentit (4)

Rouva X

Jee, hienoa että siellä voidaan hyvin! Ja joo, mitä nyt on ihmisiltä kuullu juttuja raskausoireista ni taidat saada valmistautua paljon omituisempiikin asioihin kuin karvankasvuun mahassa ;) On tämä naisen keho melkonen tapaus, varsinkin raskausaikana...

Minäkin nyt tässä sitten vihdoin otin härkää sarvista ja menin lekuriin vuotelun takia. Lekuri ei tietenkään alkanut ennen erinäisten testitulosten saamista spekuloimaan yhtään mitään, joten nyt sitten vain jännitän ja odotan... huoh. Jospa sekin vain olisi naisen kropan tilapäistä temppuilua, ei sen kummempaa ja päästäisiin pian taas tositoimiin.

Rouva X

PS. En tiennytkään neuvolakäynteihin kuuluvan parisuhdepuolenkin. Mielenkiinnolla odotan kuulevani mitä siihen kuului =)

sipsi

Voi, kun olet rohkea ja uskallat soitella neuvolaan:D Minä aina vaan paniikissa odottelin varattua aikaa... Kyllä se vaan huomattavasti helpottaa, kun kuulee kerran kuussa pikkuisen sydämen äänen. Pari viikkoa taas rauhallisin mielin, kunnes paniikki iskee uudelleen:D Minulla ainakin meni noin.

Maria

Heippa,

ensi kertaa kommentoin vaikka olenkin seuraillut blogiasi jo jonkun aikaa..nyt oli vaan pakko kommentoida tuota karva-asiaa. Mulla kasvoi myös karvoja mahaan raskausaikana, ihmettelin niitä neuvolassa ja harmittelin jäänkö karvamahaksi, jonka on pakko käyttää koko uikkaria ikuisesti raskauden jälkeen. Neuvolatäti valaisi, että ne ovat hormoonikarvoja, jotka sitten lähtevät kyllä pois raskauden päätyttyä. Ja kah,nyt kun mahaani tarkemmin tarkastelen 5kk sitten synnyttäneenä, niin ei näy enää niitä kammotuskarvoja..enpä niitä hirveästi edes muistanut enää synnytyksen jälkeen ja nyt muistui mieleen, kun mainitsit niitä itselläsi olevan. Mä en niitä ajellut pois, kun olivat kuitenkin vaaleita eikä sillä tavalla niin kamalan näkyviä kuitenkaan. Ja vähän pelkäsin, että ne vaan villiintyisivät ajalusta.

ps.bikineitä olen siis kehdannut käyttää tänä kesänä;)

Onnea odotukseen ja muista nauttia, itse edelleen vähän haikein mielen muistelen sitä(erityisesti vauvan liikkeitä masussa).

Blogiarkisto

2013
2012
2011