Kahdeskymmenesyhdeksäs viikko. Pian menee 30 rikki, mahtavaa! Tässä vaiheessa voi sanoa, että helpolla olen päässyt. Alun väsymysten ja perus-pahoinvointien jälkeen olen voinut enemmän tai vähemmän loistavasti, eikä viimeisen kolmanneksen alkaminenkaan ole dramaattisesti muuttanut tilannetta. Pääasiassa minulla on varsin hyvä olo, pystyn liikkumaan enemmän kuin asetin tavoitteekseni, enkä ole (vielä) tarvinnut sairaslomaakaan. Toivon tällaista tuuria kaikille odottajille!

Juuri tänään minulla on kuitenkin jotenkin tukala olo. Alan ymmärtää, että jossain vaiheessa voi työn tekeminenkin käydä liian raskaaksi; kuusi viikkoa olisi vielä aikaa äitiyslomaan. Enää ei töistä pois jääminen tunnu edes vastenmieliseltä ajatukselta. Niin  tekee aika tehtävänsä: pari kuukautta sitten minua ahdisti pelko siitä, etten jaksaisikaan töissä loppuun asti. Nyt äiti-mieleni on alkanut suuntautua kohti kotia, vauvaa, pesäntekoa. Alkaa tuntua siltä, että tärkeät asiat tapahtuvat jossain muualla kuin työpaikalla. Että kohta joku muu tarvitsee minua enemmän.

Kommentit (0)

Blogiarkisto

2013
2012
2011