Juuri kun olin ehtinyt valittaa sitä, ettei siunattu tilani näy minusta ulospäin, sain yllättyä. Oli saunailta. Heiteltyäni vaatteeni pois kipaisin saunan ovelle ja vilkaisin tapani mukaan kokovartalopeiliin. Woooooohou. Pysähdys. Mikä tuo on?! Huusin Miehen katsomaan. Tuijotimme mahaani ja koimme helliä tunteita. Voi että, ajatella, tuolla se pieni nyt on ja sehän näkyy jo! Jokohan pitäisi vaihtaa äitiysvaatteisiin?

Sitten hiljenin. Tarkemmin katsottuna se ei vain näyttänyt raskaudelta. Ennemminkin joltain muulta, ikävän tutulta, jotenkin masentavalta. Onko se sittenkin... rasvaa? Niin, ensimmäisten viikkojen kuvotuksen ja ällötysten jälkeen ruokahaluni on palannut. Suurempana, mahtavampana ja monipuolisempana kuin koskaan. Jos vielä kaksi viikkoa sitten jouduin kiertämään koko supermarketin löytääkseni jotakin mitä tekisi mieli, niin nyt koluan joka osaston vain saadakseni kaikkea mitä ilman en voi elää. Kuten nachoja, nuudeleita, valkosuklaata ja viinereitä. Ja kun vielä hetki sitten mieleni teki vain terveellisiä, puhtaan raikkaita ruoka-aineita, niin nyt menee kaikki. E-koodeineen ja arominvahventeineen. Aamusta iltaan, super size -annoksina.

Onko siis ihme, jos maha alkaa näkyä. Hyvä puoli on, että muille voin hymyillä autuaana ja kertoa raskauden jo näkyvän. Itseäni en kuitenkaan huijaa: tätä turvotusta ei varmasti saanut aikaan se kolmisenttinen viaton tyyppi mahassani, vaan ne pienet hyvät. Hemmottelusuklaat. Palkintonamit.  Pastavuoret. Leipätornit. Ja mysli, ah niin ihana sokerinen mysli. Tässähän tulee nälkä!

Kommentit (3)

Maija

Ihana lukea, että sinulla kuvotus on jo vaihtunut ruokahaluun! Täällä taistellaan vielä 24/7 pahoinvoinnin kanssa (vko 9 alkamassa juuri)...Toivoa siis ilmeisesti on, että tämä olo joskus loppuu! :)

keltanokanhautomo

Voih, toivotaan että huono olosi vaihtuu pian hyvinvointiin. :) Luulin itse, että kuvotus kestää tasan sinne ensimmäisen kolmanneksen loppuun (niin kuin kirjoissa sanotaan), mutta iloisena yllätyksenä vointini koheni juuri siinä 9. viikon paikkeilla. Toivoa on. :)

Ansku

voivoi, kuvotus alkanut vasta viikolla 10 ja jatkuu vielä (viikko 12 alkaa ny). Sama tunne ollu ku sulla et onks siel mitään, mut sydänäänet kuultuani hymyilin hoitsullekki etten sittenkään ollu kuvitellu koko sinttiä. :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011