Hitsit, että tuo pieni otus on jo iso! Niin paljon osaava ja tajuava. Hän on nyt seitsemän kuukautta, ja:

–    Liikkuu edelleen erilaisilla mittarimato-kyykkyasento-kierimis-heilumis-yhdistelmillä moneen suuntaan, mutta ei paljonkaan eteenpäin. Hän myös työntää itsensä kyykyn kautta istumaan ja jää nojaamaan toiseen käteensä, ei kuitenkaan vielä nosta koko ylävartaloa itse ilmaan. Jos hänet laittaa istumaan tasaiselle lattialle ilman tukea, hän pysyy hetken pystyssä mutta kellahtaa sitten kyljelleen.

–    Herää edelleen muutaman kerran yössä syömään, koska emme ole saaneet aloitettua unikoulua sittenkään. Ensin iski flunssa sekä vauvalle että äidille, sitten tuli reissuja, ja nyt taas uusi flunssa. Ja ehkä unikoulutus on jäänyt siksikin, että minua ihan vähän hirvittää ajatella, että pienellä on ehkä ihan oikeasti nälkä... Niisk. Joka tapauksessa nukumme Miehen kanssa nyt olohuoneessa, jotta en herää jokaiseen vauvan inahdukseen. Toimii, mutta on myös rasittavaa, kun vuodesohvaa pitää venkslata edestakaisin aamuin illoin.

–    Syö mukavasti sormiruokia ja kehittyy taitavammaksi koko ajan. Välillä Maija haluaa puuroa ja erilaisia mössöjä lusikalla tarjottuna, välillä hän haluaa kaapia niitäkin käsin suuhunsa. Luumu ja muut pehmeät hedelmät ovat tällä hetkellä ihan suosikkeja.

–    Kuolaa taas kuin bulldoggi, mikä johtunee yläleuassa kuultavasta hampaasta ja/tai flunssasta, joka tukkii nenän.

–    Heiluttaa kättään aloittaakseen kommunikoinnin ja vastatakseen aikuisen heilutukseen. Suloista!

–    Ei vierasta, ja pärjää aika mukavasti erossa äidistä. Äitikin pärjää jo aika hyvin erossa vauvasta, jonkin aikaa.

–    On kotivaa'alla mitattuna 8,5 kiloa painava. Pituutta lienee turha yrittää mitata kotona. Syksyn alkaessa starttaavat myös harrastukset. Ilmoittauduin seurakuntamme muskariin, joten tasokkaampaa loruleikittelyä on luvassa. Perjantaisin menemme Maijan kanssa hytkymään vauva-afrotanssiin. Siihen päälle vielä omat juoksutreenini (se puolimaraton koittaa pian, ihan liian pian...) ja kaverikahvittelut, niin jo on viikoissa sisältöä. Ja iltaisin on ihana sitten vain loikoilla ja leikkiä metelöivillä leluilla. Niin, sellaisia meille ei pitänyt tulla... Mutta kun se pieni niistä niin tykkää.


Puhelin-ratti-yhdistelmä eli metelilelu

Kommentit (3)

Tanja

Onpas mukavaa touhua! Kiva kuulla että sormiruokailu on ollut teidän juttu. :)

Ei unikoulun kanssa tarvi pitää kiirettä, tehkää sitten kun tulee sopiva hetki. Mä tein niin, että päätin jonku kellonajan, jota ennen ei ruokaa herunu ja josta tiesin että varmasti pärjää siihen asti. Ja sitten sitä aikaa pikkuhiljaa lähdettiin hilaamaan lähemmäs aamua. Sitten koittaa se aamu kun vauva pärjää koko yön ilman syömistä..

Nyponsoppa

Niin se aika vaan menee;). Ihanaa aina huomata kun pieni osaa jo kommunikoida;).

Miten muuten teidän Nitro City vaunut ovat toimimeet? Oletteko olleet tyytyväisiä? Onko teillä toisia rattaita? Olisin kiinnostunut kuulemaan näistä;).

keltanokanhautomo

Tanja, unikoulu siirtyykin jälleen eteenpäin - nyt täällä kärsitään vauvarokosta. Kerron siitä lisää ensi viikonloppuna. Mutta totta, eihän sillä ole vauvan puolesta kiirettä, oman jaksamisen vuoksi sitä haluaisin kuitenkin yrittää mahd. pian. :)

Nyponsoppa (ihana nimimerkki!), vaunut ovat olleet tosi hyvät! Kirjoitinkin niistä jo maaliskuussa (http://blogit.vauva.fi/keltanokanhautomo/2012/03/04/unelmakarryt-vs-tode...), ja sama fiilis on edelleen. Rattainakin toimivat hyvin, ja käyn myös juoksemassa niiden kanssa. Nyt on kyllä hankinnassa käytetyt matkarattaat vielä reissuja varten; mahtuvat paremmin autoon nääs.

Blogiarkisto

2013
2012
2011