Kuin varkain vauva on alkanut puhua. Vasta äsken se oli sellainen muriseva, hihkuva ja ölisevä otus, mutta nyt se kertoo mitä haluaa ja etenkin mitä ei halua. Ei se tietenkään mitään varsinaisia lauseita sano, ja sanatkin ovat omintakeisia, mutta kyllä se oikeasti juttelee ja sanoo painavan sanansa käsillä oleviin asioihin.

On mieletöntä, että nyt Maija myös ymmärtää pyyntöjä ja jopa toteuttaa niitä. Testailen innoissani pienen sanavarastoa ja ymmärrystä. Kun Maija toi kaukosäätimen makuuhuoneeseen, annoin sille muka mahdottoman tehtävän: ”Vies se kaukosäädin sinne koriin takaisin.” Totisesti hän katsoi hetken silmiini ja kääntyi sitten kannoillaan – ja kovasti keskittyen tepsutti olohuoneeseen ja juuri oikean korin luo. Nero!

Ja nyt siltä voi kysyä asioita. Esimerkiksi ”haluatko vielä syödä?”, johon se vastaa usein ”ei” ja jatkaa syömistä. Tai ”otatko vielä jälkkärihedelmää?”, jota seuraa aina hymy, osoitus keittiöön päin ja innostunut ”hii hii hii!”. Kivaa on myös osoitella tuttuja esineitä ja osia. Missä äidin käsi, missä Maijan napa ja niin edelleen. Siistiä! (Enkä olisi kyllä ennen omaa lasta osannut iloita siitä, että joku keksii missä nenäni tai suuni on.)

Uusin huvitus on vaatteiden puettaminen. Siis se, että Maija hakee sukkia ja kuolahuiveja laatikosta yksitellen, tuo ne luokseni ja käskee minua pukemaan ne sille päälle. (Käsky kuuluu ”ta!”, minkä tulkitsen olevan lyhenne käskystä ”laita”. Tai sitten se on vain sattumaa.) Suosikkipuettavaa ovat mamman eli Maijan isoäidin antamat pinkit jarrusukat. Sellainen kädessään Maija tepsuttaa eteeni, istahtaa, nostaa jalkaa sukkaa kohti ja sanoo kuuluvasti "TA!". Kuolahuivien kanssa enemmän on enemmän, eli yksi ei millään riitä. Testattu on, että neljäkin huivia menee ihan kevyesti yhteen vauvaan.

Huivien ja sukkien lisäksi viime aikoina on soviteltu hellemekkoja ja uikkareita. Oi kyllä! Egyptin-matka lähestyy! Vauvan matkatavaroista on jo tehty hyvä lista, ja viikonloppuna on tarkoitus pakkailla ja selvitellä, mitä vielä puuttuu. Kummasti tuolle mini-ihmiselle tulee eniten sitä tavaraa mukaan. Omat roinani heitän varmaan käsilaukkuun lähtöaamuna. Minä pärjään vaikka yhdellä mekkosella, vauvalla pitää olla varmuuden vuoksi -tarvikkeet ja varatavaran varatavaratkin mukana.   

Kommentit (4)

Keltanokka
Liittynyt14.2.2013

Sehän siinä onkin niin hämmentävää! Äidin ja isin pikku vauva on muka joku taapero eikä vauva enää - ei voi olla totta. ;) Toki tiedän ettei tuon ikäistä tepsuttajaa enää kai vauvaksi lasketa, mutta kyllä se taitaa meidän puheessa olla vaavi vielä aika pitkään. Ei sitä ajatusta henno päästää pois. ;)

Vierailija

Heh! Itse kiinnitin huomioni myös siihen että tuon ikäistä kutsutaan vauvaksi. Asia nousi tapetille meidän perheessämme jossa lapsen äiti oli kovasti sitä mieltä että kun vauva oppii istumaan itse - on hän jo lapsi. Vauva on sellainen täysin avuton "rääpäle" mutta lapsi kulkee jo omin voimin huoneessa tai huoneesta toiseen - vaikka ryömien.

Eipä sillä mitään merkitystä ole - kutsukoon kukin lastaan miten haluaa - mutta tulipas moiseenkin asiaan kiinnitettyä huomiota.

 

Vierailija

Huhhuh.. hetkihän tässä vierähti mutta kahteen istumaan sain luettua kaikki kirjoituksesi alusta tähän pisteeseen.. :) Eksyin sivuille vauvakuumeen saattelemana enkä ole ennen blogeja lueskellut mutta nyt taisin jäädä kerrasta koukkuun, jään odottamaan lisää tarinaa Maijasta..

Blogiarkisto

2013
2012
2011