Ennen lapsen tuloa pelkäsin, että kyllästyn kuoliaaksi vauva-arjessa, jossa päivät täyttyvät vaipanvaihdosta ja älyvapaista kakkapieruröyhtäys-aiheisista keskusteluista.

Raskauden alkumetreillä kirjoitin muutenkin epäilyksistäni ja totesin, ettei minusta varmasti olisi innostumaan Teletapeista tai muista örkeistä, jotka milloinkin olisivat muodissa. Ja kuinkas sitten kävikään. "Katopas Maija tätä. Mikä se on? Onks se amppari? Oho!!! Se HEILUU! Ja sillä on tämmöset SIIVET! Vai onks se Maija Mehiläinen, onko? Oooo!!! Sähän otit siitä kiinni! Äidin kulta!"

Ja olen niin onnellinen. On mahtavaa nähdä, miten pienestä vastasyntyneestä toukasta kasvaa päivä päivältä isompi, taitavampi, ymmärtävämpi ja osallistuvampi ihminen. Sen pienen tyypin näkökulmasta kaikki on uutta, ja kun siihen samastuu, on itsekin ihan tohkeissaan. Että voikin olla näin mageita värejä, muotoja ja ääniä maailmassa! Ja miten ihmiskasvot voivatkaan venyä niin moneen eri ilmeeseen! Ooooh! Sitten kun niihin Teletappeihin päästään, en varmaan pysy housuissani.

Maija on nyt kymmenen viikkoa eli kaksi ja puoli kuukautta vanha. Hirmu iso tyttö jo, mielestämme. (Melkein on jo ikävä sitä vastasyntyneen olemusta. Kääk, iskeekö tässä uusi vauvakuume?!) Niin, mitat olivat viime viikolla piirun verran vajaa kuusi kiloa ja reilu 60 senttiä. Ja tuo on muuten jo ihan tarpeeksi aiheuttamaan äidille hitonmoisia selkäkipuja, joiden takia juoksulenkkeilykin on alkanut varsin tahmeasti. Maija siis kasvaa kovaa vauhtia, ja on neuvolantädinkin mukaan pitkä, pirteä tyttö. (Niin onkin! Meidän rakas on niin pirteä!)

Mies sai vauvasta esiin jo ensimmäiset naurutkin - uskomattoman hassun kuuloista HOO! HOO! HOO! -huutonaurua. Ja me meinasimme itkeä onnesta, niin hienoa se oli. Maija sohii roikkuvia leluja ja tarttuukin niihin välillä, kun sormet sopivasti sattuvat lelun reunaan. Muutenkin vauva on alkanut suunnata kiinnostustaan enemmän ulkomaailmaan, pois äidin ja isin sylistä. Se tykkää röhnöttää sylissä kasvot sylittäjästä pois päin, niin että voi katsella muita ihmisiä ja seurata keskustelua. Ja sitten tunnustus: Maija katsoo televisiota. Eikä muuten mitään lastenohjelmia. Viimeksi viettivät tv-iltaa Miehen kanssa katsoen Muhammad Ali -nyrkkeilydokumenttia. Sitten vauva palautettiin ikäiselleen sopivampaan puuhaan, leikkimaton leluja huitomaan. Aivan kuin lyönneissä olisi ollut ihan uutta ytyä ja tarkkuutta. Oppivainen tyttö.

Kommentit (3)

Rouva X

:) Kirjoitat kyllä mukavasti. Ja niin ne pienet ihmistaimet kehittyy, aivan liian nopeaan! :( Mutta ikäväähän sekin tietenkin olisi, jos ei kehittyisi ollenkaan. Hyvä näin, jokainen omalla tahdillaan.

Meidänkin pieni pullamme on jopa 5cm pitkä ;) Kaikki hyvin toistaiseksi! Jännittävää. Syksyä odotellessa... Kesän voisi minusta skipata tänä vuonna ;)

Tilasin muuten ilmaisen vauva-lehden näytenumeron ja jes, sain "sinun" numerosi! Jännitin, et kerkeekö tulla huhtikuun lehti vai vasta toukokuun. Vielä en lehteä avannut, mutta täytyy illalla tutustua.

Hyvää kevään jatkoa teidän poppoolle!

Sanni-Mamma

Kävin viime viikolla katsomassa veljeni vastasyntynyttä ja olin oikeasti aivan hämmentynyt siitä, kuinka pieni ja kevyt hän oli (vajaa 4kg ja 54cm)! Ei muuten, mutta omani on vasta 3,5kk eli luulisi, ettei sitä nyt noin nopeasti unohda! Mutta kun koko ajan saa seurata huiman nopeaa kehitystä aitiopaikalta, sitä jotekin "sokeutuu" sille kasvulle. Sitten vain yht' äkkiä huomaa, että herran jestas - kaikki vaatekoot alkavat jo kutosella ja se sairaalasta kotiin tulleen päällä roikkunut potkari on nyt auttamattoman pieni! SNIIF!

keltanokanhautomo

Rouva X: Kiitos kehusta! Ja hitsi miten jännää, teidän pulla kasvaa ja kehittyy ja on "pian" täällä! Onnellista kesää teille, vaikka se tuntuukin skipattavalta tällä kertaa. :)
Sanni-Mamma, kiitos kaikista kommenteistasi! Ja noin se menee, jotenkin nämä päivät kulkevat niin vauhdilla, että yhtäkkiä beibi on jo iso eikä pieni enää!

Blogiarkisto

2013
2012
2011