Nyt se ei enää edes pysy pinnasängyssä. Pääsee laidan yli jos haluaa. Ei voi olla totta. Meidän pikku vauva! Kohta se lentää pesästä ja lähtee ties minne reilaamaan ja nukkumaan puistoihin ja tapaamaan jorgeita ja muita rokkareita. Ja puhuu jotain käsittämätöntä kieltä, joka saa minut tuntemaan itseni satavuotiaaksi. (Tosin käsittämätöntä se nytkin on, enimmäkseen. Suomea kyllä.)

Okei, hengitän. "Mun pieni on jo niin iso"-paniikki iskee aina, kun Maijan kasvu konkretisoituu jotenkin, kuten tällä viikolla tämän sänkytilanteen kautta. Oikeastaan Maija ei olisi enää pitkiin aikoihin pysynyt pinnasängyn laidan takana, ellei häntä olisi kääritty unipussiin joka ilta. Ihan pikkuvauvasta asti Maija on nimittäin nukkunut sellaisessa nerokkaassa pussissa, joka siis on kuin lapsen päälle puettava makuupussi. Taivaallinen keksintö. Ei tarvinnut miettiä, potkiiko lapsi peittoa päältään, ja kun potkii, paleleeko ja herääkö siksi. Tai jääkö se jotenkin mystisesti peiton alle jumiin ja tukehtuu. Ja lapsen kasvettua yksivuotiaaksi kiipeilykykyiseksi olennoksi oli ihana nukkua, kun tiesi lapsen pysyvän (pussiin kahlittuna!) sängyssään.

Mutta sitten se pussi jäi liian pieneksi.

Ja tuli kuuma kesä.

Eikä sitä lapsipoloa nyt enää oikeasti voi ahtaa liian pieneen ja kuumaan pussiin vain siksi, että minä nukun paremmin, jos lapsi on visusti pussitettu.

Joten me poistimme lapsen pussista ja samalla laidan pinnasängystä, koska pussiton lapsi pääsisi sängyn laidan yli ja putoaisi.

Maijan ilo oli koskettavan suuri, kun hän näki muutoksen. Tyttö hehkui innosta, kun saattoi keskellä päivää ihan itse kiivetä sänkyynsä mylläämään lakanaa ruttuun ja leikkimään unileluilla. Minun huoleni puolestaan oli nolostuttavankin suuri: Putoaako se tyttö sängystä? (Sohvanreuna on puoliksi sängyn turvalaitana, mutta silti.) Hukkaako se kaikki tuttinsa? Nukkuuko se enää, kun kykenee poistumaan sängystä itse? Nukunko minä enää?

Kaksi ensimmäistä yötä meni vähän kehnosti. Maija nukahti ihan kuten ennenkin, mutta minä heräilin pieniinkin ääniin, kuuntelin keho jäykkänä lisäinformaatiota ja kuvittelin, kuinka Maija kiipeilee sohvalla tai lipastolla ja putoaa ihan kohta. Maija itkeskeli ehkä painajaisia vähän enemmän kuin yleensä, tai sitten vain kuuntelin sitä hermostuksissani herkemmällä korvalla. Toisena yönä itku ei loppunut nopeasti itsestään eikä tyttö rauhoittunut silittelylläkään, ja lopulta päädyin jäämään sohvalle nukkumaan. Tähänkö tämä nyt menee, tuskailin jo katuvana. 

Kolmas yö meni helpommin. Ja viime yönä, neljäntenä ilman sängynlaitaa, Maija nukkui hiiskumatta ja pitkään - yli seitsemään. Enkä minäkään nähnyt painajaisia itsetuhoisesta yöllisestä vaeltajasta. Kyllä me tähän totumme. Ja nyt pitäisi sitten tietää, millainen sänky tälle isolle tytölle seuraavaksi kannattaa hankkia. Vinkkejä?

Kommentit (3)

Vierailija

Meillä on pienokaisella muuramen säädettävä sänky, jonka valinnassa tosin helpotti sen saaminen helposti anopin kellarista peruna vaimoni lapsuusajoilta. Maalasimme sen nätiksi, joten siinäkin mielessä säädettävyys on mukava ominaisuus, koska tutun, ja toivottavasti rakkaan, sängyn saa pitää pitkään itsellään. :)

Vierailija

Meille tuli monen pähkäilyn jälkeen Unipuun jatkettava sänky. Siinä on plussaa se, että jos tulee (kuten meillä) lisää lapsia, niin se on melko pitkäikäinen muunneltavuutensa ansiosta --> voi laittaa kerrossängyn alasängyksi ja löytyy erilaisia laitoja yms. Leveyttä on sen verran, että aikuinenkin mahtuu nukkumaan täypituudessa --> toimii siis myös vierasvuoteena pienessä asunnossa. Lisäksi on muotoilultaan kivan näköinen, eikä ole teräviä kulmia (kuten esim. tuossa jollassa). Meillä mietittiin pitkään ja hartaasti (esikoinen oli laita poistetussa pinniksessä 2-vuotiaaksi) millainen sänky hommataan, jotta ei ole kertakäyttökamaa. Tämä löytyi kaiken lisäksi käytettynä kohtuuhintaan ja menee vielä meidän kolmannellakin lapsella aivan varmasti, joten kestävä on! Ja saa varmasti vielä myytyä eteenpäin sitten joskus ja noita turvalaitoja yms. vielä aiemminkin, ettei tarvii säilöä pienen asunnon varastoissa :)

Vierailija

Meillä 1v2kk nukkuu 120cm jenkkisängyllä, mihin ostettiin lyhyet jalat, jotta poika pääsee itse sänkyyn ja pois sieltä. Sängyssä poika on nukkunut nyt 2kk, eikä ole pudonnut kertaakaan (ainakaan vielä). Sänky on kiinni seinässä ja toiselle puolelle sänkyä petarin alle laitetaan pehmoleluja ja tyynyjä esteeksi, että siihen tulee ns reuna. Halutessa poika pääsee jalkapäädyn kautta  kömpimään meidän sänkyyn yöllä :) Oli niin onnensa kukkuloilla kun sai tämän sängyn (ei tykännyt ollenkaan nukkua pinniksessä), siihen se syöksyy vieläkin päivittäin loikoilemaan ja mahtuu nukkuakkin miten päin tahansa. Muutenkin on mielestäni tosi hyvä ratkaisu, sillä sänky sopii ikää riippumatta niin pitkään kun se kestää :D

Blogiarkisto

2013
2012
2011