Muistan loppuraskauden ajoilta erään tietyn illan, kun tuskailin pinnasängyn petaamisen kanssa. Minulla oli edessäni sänky, äitiyspakkauslaatikko, patjoja, lakanoita, kosteussulkukankaita ja erilaisia peittoja, ja ihmettelin mitä kummaa tekisin niiden kaikkien kanssa. Mihin se pienenpieni nyytti laitettaisiin, kun se kotiin vihdoin tuotaisiin.

Sänky on valtavan iso, ja siksi harkitsin äitiyspakkausta lapsen pesäksi. Toisaalta tuntui hölmöltä laittaa kauniin sängyn sisään ruma laatikko. Ja peitot taas olivat kovin isoja käytettäviksi laatikon kanssa. Selasin keskustelupalstoilta lukemattomia tiukkoja mielipiteitä siitä, miten vauva kannattaisi nukuttaa. Sitten vielä sain päähäni, että kätkytkuolema uhkaisi heti, jos lapsi voisi saada vähänkin kangasta kasvojensa eteen – nukkuminen alkoi vaikuttaa sangen vaaralliselta touhulta.

Siltä varalta, että joku juuri nyt pähkäilee samojen ajatusten kanssa: tässä esimerkki nukkumisjärjestelyksi. Maija nukkuu pinnasängyssä, joka on aivan kiinni meidän sängyssämme. Pinnasängyn laita on asennettu alemmalle tasolle, joten minun on helppo nostaa vauva imetettäväksi viereeni. Laitaa on kuitenkin sen verran, ettei lapsi voi vierähtää sängyn ja pinnasängyn väliin.

Ensimmäiset viikot Maija nukkui kapaloituna ohueen fleecepeittoon, jonka päällä oli pussilakana. (Äitiyspakkauksen peitto on mielestäni ihan liian paksu ja kuuma kapalokäyttöön.) Välillä puin vauvalle yöpuvun (sellainen kokohaalari, jossa napit tai vetoketju), välillä päiväkäytössä ollut body sai jäädä yöksikin päälle.

Sängyssä oli normaali joustinpatja, ohut petauspatja, kosteussulku ja tavallinen lakana; kosteussulkulakana oli kuitenkin aika turha, koska harvat kakkavuodot ja muut jäivät kapalon sisään. Pään alla oli tyynyliina. Kapalo toimi todella hyvin: se rauhoitti vauvan sitomalla huitovat kädet sisäänsä, ja kapaloitu vauva oli helppo nostaa viereen syömään. Maija tuntui viihtyvän tiukkana nyyttinä ja nukahti hyvin.

Kun lapsi alkoi potkia voimakkaammin, kapalo ei enää oikein toiminut vaan aukesi yön aikana. Silloin siirryimme unipussiin. Se pysyy päällä ja luo mukavan pesämäisen tunteen vauvalle. Siinä ei ole hihoja, joten Maijalla on aina pitkähihainen yöpuku päällä. Kädet jäävät unipussissa vapaiksi, mutta niiden huitominen ei enää tunnu häiritsevän vauvaa.

Ainakin toistaiseksi yöt ovatkin sujuneet ihanan hyvin. Vauva nukkuu usein neljä tai viisikin tuntia putkeen, syö sitten, ja herää sen jälkeen parin tunnin välein. Tutti auttaa uneen ensimmäisen kerran, yöllä sitä ei enää tarvita. Ja aamulla sängystä kuuluu pitkään murinaa – kunnes silmät avautuvat, ja kasvoille helähtää aurinkoinen hymy. Huomenta!

Kommentit (8)

ekoisi

Itse suosittelen lämpimästi perhepetiä eli sitä, että vauva nukkuu vanhemman/vanhempien kanssa samassa sängyssä.

Perhepeti lisää läheisyysaikaa vauvan kanssa ja sen myötä myös yöimetykset ovat helpompia. Perhepeti herkistää aistimaan vauvan tarpeet paremmin ja vähentää ilmeisesti kätkytkuolemia.

Perhepedin haasteena on tietysti se, että sänky voi käydä pieneksi ja kaikki saattavat nukkua paikoin vähän huonosti.

Perhepetiä ja muutamia muita teemoja olen sivunnut mm. täällä: Ekoisi – osa 9: Lapsen vai vanhemman etu? http://leostranius.fi/2011/08/ekoisi-%E2%80%93-osa-9-lapsen-vai-vanhemma...

keltanokanhautomo

Minusta sivuvaunu-tyyppinen ratkaisu (eli pinnis kiinni vanhempien sängyssä) on ainakin meillä vielä perhepetiä parempi. Hyödyt ovat uskoakseni samat: vauva aistii hengitykseni ja läheisyyteni koko ajan, ja voin pitää kättäni vauvan iholla tarvittaessa. (Kätkytkuolemien väheneminen perhepedissä liittynee äidin ja vauvan hengityksen synkronoitumiseen? Tämä toteutuu varmasti yhtä hyvin pinnasängyn kanssa.) Imetys on tosi helppoa, koska kaappaan vain vauvan itseäni vasten syötölle, ja siirrän sitten takaisin sänkyynsä; ei tarvitse nousta. Sivuvaunun ansiosta en voi vahingossa vetää peittoa lapsen päälle tms., joten vauva on varmasti turvassa ja me kaikki nukumme hyvin! Ja tuosta vauvan tarpeiden aistimisesta: herään aina siihen, että vauva vain jotenkin "vaikuttaa" nälkäiseltä. Se ei siis koskaan itke tai edes herää kunnolla nälkään, havahtuu vain hieman ja öhisee, jolloin minä herään. Eli toimii sivuvaunullakin. :)

Niin ja pinnasänky ostettiin käytettynä Huuto.netistä. JA se on niin kauniskin! :)

Sandy

Mielenkiinnolla seuraan aina blogiasi ja luen muidenkin lukijoiden kommentit. Niin ihania ja kannustavia kuin kommentit ovat aina olleetkin niin ehkä hieman nykyään häiritsee tuo Ekoisin oman blogin mainostus. Muiden kirjoitusten kommentointi on toki suotavaa, mutta aina ei välttämättä tarvitse tuputtaa omaa maailmaansa ja sen suurta paremmuutta muille eikä varsinkaan linkittää jokaisen kirjoituksen perään omaa blogiaan.

Kiitokset Keltanokalle omanlaisesta blogistaan, ihanalta äidiltä pikkuiselle Maijalle vaikutat! Jokainen saa olla omanlaisensa vanhempi :) Onnea teille :)

Alanis

Siis myydäänkö jossain oikeasti joustinpatjoja (missä on jouset sisällä) pinnasänkyihin, vai tarkoititko ihan tavallista vaahtomuovipatjaa?

keltanokanhautomo

Hupsis. Tarkoitin tavallista. Ei tuossa mitään jousia ole. :D (Olen näköjään edelleen ihan pihalla lastensänkyasioista!)

Päivi

Meillä oli pinnasänkyyn joustinpatja, Ikeasta. Pinnasängystä otettiin jossain vaiheessa laita pois, joten lapsi nukkui sängyssään 3,5-vuotiaaksi ennen pikkusisaruksen syntymää.

Kati

Meillä oli juurikin samalla lailla, eli pinnasänky sivuvaununa. Musta oli aivan mahtavaa niin, sait vaikka yöllä havahtuttaessa kurkata vauvaa päätä nostamalla tai kuunnella hengitystä. olikin muuten outoa, kun vauva meni muutaman metrin kauemmas nukkumaan. Meni muutama yö totutellessa, etten kuullut vauvan hengitystä.

Noh, toisen kanssa ei enää niin helposti mennytkään. Tämä monesti havahtui ja heräsi, kun siirsin (nukkui unipussissa), joten luovutin ja hän nukkui vieressä. Minä vaan aina pelkäsin hirrveästi että vauva jää mun alle, eikä sen tähden olisi ollut mun ensisijainen valinta. Säpsähtelin hereille ja säikähdin kovaa, jos huomasin nukahtaneeni vauva rinnalle. Mutta oi niitä aikoja. Mun pienempikin vauva täyttää ensi viikolla jo 2v. Niisk! :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011