Päivärytmi, päivärytmi, päivärytmi. Alusta asti päivärytmi on ollut lapsenhoidossa asia, jota olemme eniten pohtineet, suunnitelleet ja kummastelleet. Alusta saakka minua on myös kiinnostanut muiden lasten rytmit, ja uteliaisuudesta pinkeänä olen lukenut "millainen päivärytmi teillä on"-aiheisia keskusteluja. Lapsiperhekahvitteluillakin puheenaiheiden kestosuosikki on "miten meillä nukutaan ja syödään nyt".

Hommahan menee niin, että juuri kun sopiva rytmi on löytynyt, tapahtuu Muutos, jonka jälkeen kaikki heittää häränpyllyä - ja alkaa uuden rytmin metsästys.

Ennen äidiksi tuloa en tajunnut, mikä merkitys näillä asioilla on. Ajattelin, että rutiinien tiukka noudattaminen on vähän sellaista neuroilua. Että onpas ihmiset kaavoihinsa jumiutuneita, kun eivät voi yhtään improvisoida. Ja ehkä vähän on uhrattu omaa elämää liikaa lapsille, kun annetaan lapsen määrätä tuolla lailla menemiset ja tulemiset. Siinähän ne lapset menisi, omien menojen ohessa! Kyllähän minäkin lapsena nukuin siellä minne satuin nukahtamaan...

Sitten minusta tuli äiti, ja rakastuin rutiineihin.

Rutiinit itsessään tuovat turvallisuutta ja illuusion kaaoksenkarkottamisesta. (Oikeastihan kaaos voi iskeä rutiineista huolimatta, mutta toistuva rytmi saa uskomaan, että elämä on hallinassa.) Suurin motiivi rutiinien noudattamiseen löytyy kuitenkin niinä päivinä, kun rytmi rikkoutuu. Silloin nimittäin helv- siis tuli on irti.

Normaalipäivänä meillä eletään unen ja ruoan suhteen osapuilleen näin:

Klo 6-7 Maija herää, aamupala

Klo 9-10 Välipala

Klo 11-14 Päiväunet pihalla

Klo 14 Lounas

Klo 17-18 Päivällinen

Klo 20 Iltapuuro

Klo 20.30 Yöunille

Ajat ovat viitteellisiä, ja heräämisestä alkaen kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos noudatamme suunnilleen tätä rytmiä, kaikki sujuu mukavasti. Lapsi nukahtaa päivä- ja yöunilleen helposti, ruoka maistuu oikeina aikoina, ja tyttö on melko hyväntuulinen suurimman osan päivästä. Ihanan sujuvaa. Mutta annas olla, jos teemme jotakin toisin.

Tänään esimerkiksi olimme Ikeassa aamulla. Maija oli pirteä ja hyväntuulinen, söi maittavan Ikea-aamiaisen klo 10 välipalana, ja jaksoi hyvin loppuostostelun ajan. Kotimatkalla se nukahti autoon noin kymmeneksi minuutiksi. Ja siitä se sitten lähti menemään pieleen.

Kotiin tultuamme Maija heräsi. Yritin nukuttaa sen äkkiä uudelleen pihalle, mutta ei, se oli yhtäkkiä aivan pirteä - ja penteleen vihainen. Kello ylitti puolenpäivän, joten nälkähän sillä jo ehti tulla. (Sitä huikoo usein jopa parin tunnin välein.) No, riisuin ulkovaatteet ja tarjosin lounaan. Ruoka maistui, mutta silmät näyttivät lurpsahtavan väsymyksestä kesken syönnin. Vaipanvaihdon ja pukemisen jälkeen kuvittelin nukuttamisen olevan helppo homma, mutta äh, nyt lapsi oli yliväsynyt ja vihainen ja huusi täyttä kurkkua rattaissa. Lopulta (normaaliin nähden kaksikymmenkertaisen nukutusajan jälkeen) se nukahti. 

Jos yhtään tunnen lastani, se nukkuu nyt huonommat eli lyhyemmät unet kuin normaalisti. Ja on loppupäivän väsynyt ja kiukkuinen. Mikä tarkoittaa sitä, että äitikin on vähän väsyneempi ja vähän kiukkuisempi kuin normaalisti. Ja tämä vain niiden kymmenen minuutin auto-unien takia!

Enää en ihmettele rutiineja kumartavia. Enkä enää suostu ottamaan lääkäriaikoja tai muita ihan mihin aikaan tahansa ollakseni helppo asiakas. Enää en unohda suunnitella päivää niin, että lapsi saa päiväunensa juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Ja enää en ajattele, että äidit tekevät nämä valintansa vain lapsen takia, lapselle oman elämänsä uhraten. Ihan itseni vuoksi minä ainakin sen teen. Koska hyvin nukkuneen lapsen kanssa on aika paljon helpompi olla.

 

 ps. Pahoittelen tätä valtavaa kärsääni kuvaruudullanne. Minusta tämä ulkona käsivaralla napattu kuva oli vain niin kiva, että halusin laittaa se tähän.

Kommentit (11)

Vierailija

Sitten kun lapsia on useampia, huomaa ettei yhden lapsen rutiinien takia aina kannata siirtää niitä lääkäriaikoja tai muiden lasten menoja. Hyvin sujuu, vaikka joskus nukuttaisiinkin väärään aikaan auton takapenkillä.

Vierailija

Voi etta kuulostaa tutulta nuo ajatuksesi! Rutiinit ja paivarytmi ovat asia, jotka ovat tuottaneet minulle ehka eniten paanvaivaa lyhyen aidinurani aikana. Koko ensimmainen vuosi yritettiin hiki paassa paasta jonkinlaiseen rytmiin, ja aina kun sellainen syntyi, tuli joku muutos ja kaikki heitti haranpyllya. Paikkareille mennessa tuntui, etta olin aina liikkeella vaaraan aikaan: joko lapsi ei sittenkaan ollut viela tarpeeksi vasynyt tai sitten se oli jo ylivasynyt. Unien pituudet vaihtelivat niin, etta oli tosi hankalaa arvioida, milloin se nyt seuraavan kerran nukkuu. Edelleen nuo autossa otetut pienet tirsat voivat pilata koko systeemin ja sekos se arsyttaa! Naita juttuja tosiaan katselee vahan eri vinkkelista sitten, kun on itse aiti. Kiitos kivasta blogistasi, olen seurannut sita aivan alkumetreilta saakka ja tyttaremme ovat lahes samanikaiset :)

Vierailija

Yhden lapsen kanssa rutiineja on niin helppo noudattaa. Mutta meillä kotona neljä lasta, 5v, 4v, 3v ja 5kk joten kenen rytmin mukaan tässä sitten kuljettaisiin.... Siinäpä haastetta.

Vierailija

meillä taas kahden lapsen kanssa nimenomaan ne rytmit on äärimmäisen tärkeät, meillä kun nuo 1.v ja melkein 3.v nukkuu samaan aikaan päiväunet ja herää aamuisin samaan aikaan ja menevät nukkumaankin samaan aikaan..:) ja juuri näin aina toivoinkin sen menevän mutta toki se aiheuttaa sen että hyvin harvoin voin mennä lasten kanssa kenenkään luokse kylään kun iltaisin menevät niin aikaisin nukkumaan että on pakko viettää koko ilta viidestä eteenpäin kotona koska puoli kahdeksalta lapset on jo sängyissään.. jos kyläillään jossain niin automatkalla pienempi ainakin nukahtaa ja sitten se häränpylly heilahtaa täälläkin ja koko yö menee päin sitä itseään..

 

Vierailija

Vaikka minulla on lapsia viisi (8,8,6,4,1), ei se ole muuttanut tai vaikeuttanut tiettyä rutinoitunutta päivärytmiä. Tämä rytmi on ollut käytössä esikoisten syntymästä lähtien. Kaiken saa kyllä sumplittua tämän päivärytmin mukaan jos vain haluaa. Meilläkin lapset menevät nukkumaan kaikki samaan aikaan ja he myöskin heräävät aamulla samaan aikaan. Vain nuorin nukkuu päiväunet. Ruoka-ajat kaikilla samat.

Vierailija

Mun 8 kk tytär syö päivällä 3-4 tunnin välein. Alkaa itkeä, kun on väsynyt, jolloin vien nukkumaan. Lisäksi nukkuu yöt (21-7.30) kuin tukki, ei heräile. Mitään sen kummempaa rytmiä ei ole ollut ja menot mennään ihan miten sattuu.. Taitaa olla helppo tapaus meillä.. 

Vierailija

Joo seuraavat lapset menee sitten sen esikoisen rytmin mukaan, ovat meillä sopeutuneet siihen melko automaattisesti, unet yhtäaikaa, vauvan loput unet vaunuissa, jos olllaan liikkeessä. Kakkosta ja kolmosta on meillä myös pystynyt siirtelemään autosta vaunuihin/sänkyyn ihan mitenpäin vaan, ovat tottuneet monenmoiseen menoon ja meteliin :).

Keltanokka
Liittynyt14.2.2013

Tämähän meni kiinnostavaksi. Oletin nimittäin suoraan, että useamman lapsen kanssa olisi turha edes haaveilla jonkin säännöllisen rytmin noudattamisesta, ja elämässä vallitsisi iloinen kaaos. Mutta tästä näyttää olevan kahta mielipidettä. Toiset haluavat ja pystyvät noudattamaan myös isomman perheen kanssa rutiineja, toiset eivät. 

Pitää vielä korostaa, että tottakai minäkin sen lääkäriajan otan keskelle päiväuniaikaa, jos on pakko. Mutta että enää en tartu ensimmäiseen ehdotukseen muitta mutkitta vain ollakseni helppo asiakas, vaan ainakin kysyn, löytyisikö vielä parempaa aikaa meidän rytmimme kannalta.

 

Vierailija

Meillä menee päivärytmi suurin piirtein näin:

7-9 aikoihin meidän neiti herää ja syö aamupalan tunnin sisällä heräämisestä.

aamupalan ja lounaan välissä jotain ulkoilua/kotoa poissaoloa

11-13 aikaan Lounas ja sen jälkeen päikkäreille n. 1,5h

15 aikoihin välipala

17-18 Päivällinen

19-21 iltapala.

 

Meillä päivänrytmi vähän menee sen mukaan mihin aikaan on herätty :)

Yleensä omat menot on meillä ainakin asetettava aamupalan tai päiväunien jälkeen. Silloin ei mene rytmi niin pahasti sekaisin :) Meillä myös se jos päiväunien aika venyy liian pitkälle aiheuttaa kauhean kaaoksen, kun neiti ei sitten suostukaan nukkumaan, varmaan juuri yliväsymyksen vuoksi. Nuo autounet ovat myös samaten ongelma, on turha kuvitella ajavansa autolla, jos on uniaika lähestymässä, sitten ei meinaan nukuta niin helpolla! 

Meillä asuu sinänsä hyvillä välimatkoilla tuttavat, joko niin lähellä, että pääsee nopeasti perille: ei nukahda tai sitten matkaa on niin paljon, että meillä voi ajoittaa matkan niin, että tyttö nukkuu päiväunet autossa! :) Auttaa muuten huomattavasti!

Vierailija

Kiva blogi!

Pakko kuitenkin ihmetellä, että miksi lapsesi ei syö lounsta ennen päiväunien, ja välipalaa päiväunien jälkeen? Eikö näin jaksaisi paremmin?

Vierailija
Vierailija

Vaikka minulla on lapsia viisi (8,8,6,4,1), ei se ole muuttanut tai vaikeuttanut tiettyä rutinoitunutta päivärytmiä. Tämä rytmi on ollut käytössä esikoisten syntymästä lähtien. Kaiken saa kyllä sumplittua tämän päivärytmin mukaan jos vain haluaa. Meilläkin lapset menevät nukkumaan kaikki samaan aikaan ja he myöskin heräävät aamulla samaan aikaan. Vain nuorin nukkuu päiväunet. Ruoka-ajat kaikilla samat.

Pointti onkin ehkä se, että useamman lapsen kanssa ei enää jaksa neuroilla niin paljoa, jos jonain päivänä ei kaikilla rytmit menekään niin jetsulleen. Päivästä voi silti tulla ihan hyvä.

Blogiarkisto

2013
2012
2011