Minä en ole jouluihminen. Minusta parasta olisi, jos joulusta puhumisen saisi aloittaa aatonaattona ja se pitäisi lopettaa tapaninpäivänä. Tietenkin on mukavaa syödä hyvin ja saada antaa lahjoja, eikä yhdessäolossa ja rauhoittumisessakaan mitään vikaa ole.

Olen kuitenkin niin onnellisessa tilanteessa, että tapaan perhettäni ympäri vuoden lähes päivittäin. Ja ehdin arkenakin levätä ja olla vaan. Ehkä opin arvostamaan joulun pitkiä pyhiä sitten, kun elän hektisessä oravanpyörässä stressaantuneena pikku oravana. Tai sitten, kun minulla on lapsia; heidän kauttaan sen joulun ilon voi kuulemma löytää uudestaan.

Joulun sijaan olen ehdottomasti uusivuosi-ihminen. Minusta uuden vuoden alkamisessa on jotain ihanan raikasta, virkistävää ja armollista. Vanha vuosi pannaan pakettiin ja pois silmistä, ja uusi aloitetaan puhtaalta pöydältä. Kaiken voi aloittaa alusta - kuntokuurin, ruokaremontin, opiskelun ja työnteon. Vähän niin kuin painaisi elämän reset-nappia. "Palauta tehdasasetukset."

Tämän vuoden vaihtuessa uuteen käynnistämme myös vauvaprojektimme uudelleen. Jännittävä vuosi on siis alkamassa!

Joulusta vielä sananen. Äidin tarjoama aattoaamun riisipuuro on minusta yksi niistä joulun hyvistä puolista. Tänä jouluna minun kulhooni sattui onnea tuova manteli. Mantelin löytäjä saa toivoa! Ja arvatkaapa, mitä toivoin pureskellessani mantelia? No niinpä niin. Kyllä te tiedätte. Onnekasta vuotta 2011 kaikille lukijoilleni!

Kommentit (1)

Carima

Hyvää uutta vuotta myös sinulle!! Toivotaan että vuodesta tulee jännittävä positiivisessa mielessä ja toiveesi toteutuu :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011