Olen ennenkin tätä hokenut, mutta kerran vielä: kantoreppu on aivan ehdottoman hyvä hankinta. Meillä on käytettynä 70 euron hintaan ostettu Manduca, ja olen sadat kerrat huokaillut, miten hyvä ostos se oli.

Kaikki tietävät, että pikkuvauvat (muutamaa kapinallista lukuunottamatta) usein tykkäävät uinua liinan tai repun kyydissä. Pieni tyyppi pysyy kivasti mukana menossa, kun sen kääräisee liinaan (jos osaa) tai napsauttaa repunsoljilla kiinni kantajaan.

Itse en ollut tajunnut, miten näppärä reppu on vielä taaperonkin kanssa. Etenkin, kun lapsen saa nyt helposti selkäpuolelle keikkumaan. Nykyään teen aamuiset koiralenkit aina niin, että Maija ratsastaa selkäpuolellani. Siellä se höpöttää, örisee, hihkuu ja heiluu. Nyt muuten tajuan, miltä hevosesta tuntuu, kun joku idioottialkeisratsastaja ei pysy aloillaan, vaan kääntyilee ja sählää. Kamalan ärsyttävää. Että sori vaan kaikki vuosien varrella satunnaisesti kohtaamani pollet. 

Lapsen asentaminen selkään saattaa kuulostaa ja näyttääkin hankalalta, mutta ei se ole. Itse suoritan lastauksen näin: Puen lapsen ja itseni ja kiinnitän repun lantiovyön. Laitan lapsen seisomaan sohvalle, istahdan itse sen eteen ja annan sen nojata selkääni. Siitä sitten vain nostelen repun olkaimet ylös ja kiinnittelen soljet. Ei yhtään hankalaa. Sitten vain menoksi. Kun paino on selässä, kävelyasento on luonnollinen ja vauhti yhtä nopea kuin olisi ilman lasta. Ilman rattaita pääsee vaihtelevimmille reiteille ja jopa metsään, mikä on koiran kanssa mukavaa. Niin ja ne kädet, ne ovat vapaat. Ja mehän rakastamme vapaita käsiä, eikö?

Etenkin nukkuva lapsi menee selässä niin vaivattomasti, että sen melkein unohtaa. Ja usein se tosiaan nukahtaakin keinuvassa kyydissä. Kotiin tullessamme riisun repun varovasti sisältöineen sängylle, poistan lämpimimmät hynttyyt lapselta ja jätän sen uinailemaan. Keitän kahvit ja ruokin koiran. Ja taas kiittelen sitä ystävääni, joka meille aikoinaan suositteli Manducaa. Kiitos!

Vinkkinä kastelahjaa tai muuta ostosta miettiville: jos talossa ei ole kantovälinettä, sellainen voisi olla kullanarvoinen lahja. Parhaassa tapauksessa vanhemmat muistavat sinua vuoden jokaisena päivänä lämmöllä, kun saavat omat kätensä vapaaksi ja vauvan tyyntymään reppuun. Huonoimmassa tapauksessa lapsi ei vain kertakaikkiaan ole kannettavaa sorttia, ja vanhemmat voivat myydä repun hyvään jälleenmyyntihintaan. Eikä ole huono sekään vaihtoehto.

Kommentit (4)

Vierailija

Niin omituiselta kun se kuulostaakin niin niitä "kantovekottimissa" viihtymättömiä muksujakin löytyy... Ja meidän "eienääniinpieni" pikkuinen on yksi niistä. Olin niin haaveillut kantavani pikkuista joko liinassa tai ihanasti manducassa, mutta ei. Neiti vaan huusi ja huusi oli väline ja asento mikä tahansa. Nyt vielä 8kk ikäisenäkin ystävän manducaa testatessa neiti pyöri kuin väkkärä ja kitisi, ja lopulta huusi. Vaikka testi kesti vain muutaman minuutin.

Nauttikaa siis ihanasta tavasta liikkua pikkuisen kanssa, kenen muksut suostuu näissä kanto välineissä suostuvat keikkumaan suloisesti. :) Meillä ulkoillaan rattaiden kanssa, ja toivottvasti fillarinperäkärrin kanssa, kunhan neiti vähän vielä kasvaa.

-Noora-

Vierailija

Minäkin innoissani hankin Ergon kantorepun. Ajattelin, että nyt on kädet vapaat ja vauveli kulkee kyydissä eikä vaadi mitään viihdytystä. Kaunis ajatus, mutta totuushan oli toinen: Vauva huusi pää punaisena niin kauan, että pääsi repusta pois. Nyt typyllä ikää kohta 7kk ja jotain tottumista on havaittavissa, uskaltauduin kerran repun kanssa jopa 50m päässä olevaan lähikauppaan. Hiljaa hyvä tulee, mutta epäilen ettei meillä tulla koskaan nukahtamaan reppuun...

julinfin
Liittynyt5.4.2013

Ei meilläkään tyttövauva helpolla kantovälineessä halua olla. Oma arvaus on hänen masuvaivat - alkukuukausina kanniskelu ja jatkuva keinuttelu olivat ainoja helpotuskeinoja, mutta kun asentojakin piti vaihtaa lähes joka minuutti - enimmäkseen vatsa alaspäin oli sopiva. Kantoliinassa pystyi vain nukkumaan, herätessään hirveä huuto "päästäkää pois!"

Nyt pari kuukautta sitten ostettu Manduca on varovaisesti testattu kotitöissä - korkeintaan puoli tuntia, ja jatkuva liike on tarpeen (eli ei perunoita paljon ehdi kuoria). Tyttö on nyt reilut 4 kk. En tiedä, milloin pääsemme käyttämään reppua ulkona, jotenkin vaikea kuvitella, että pystyy nukkumaan pitkään siinä. Olen kuitenkin toiveikas ja odotan kun lapsi on varttunut lisää. MAnducahan on hyvä, kun sopii mm. taperoille.

Vierailija

Me ollaan reissattu ulkomaita myöten kaksosten sekä heidän 2v vanhemman sisaruksen kera niin että matkassa oli vain yhdet kevyet yksikkösateenvarjorattaat (ihana sana :-p) . Välillä esikoinen, mutta useimmin kaksoset keikkuivat kunnon reppureissaajina ensin etupuolella, sitten selkäpuolella. Aikoinaan jo eka pitkä reissu Aasiassa meni esikoisen kanssa tämän ollessa 8kk vanha "reppureissaaja". Eka kantoreppu oli Ergo, sitten tuli Manducat. Mikään ei ollut kätevämpää täydellä lentokentälläkään kuin kantaa toista kaksosta edessä Manducassa, hoitoreppu selässä, vedettävä lentolaukku toisessa kädessä ja toisessa kädessä 2½v vanha esikoinen, miehellä melkein vastaava varustus vauvoineen kaikkineen, hoitorepun asemasta sitten läppärilaukku ja lentolaukku ilman käsipuolessa kulkevaa muksua (tai vaihtoehtoisest minullai esikoinen rattaissa työnnettävänä, kantorepussa vauva, selässä reppu ja isännällä kumpikin lentolaukku vauvan ja läppärilaukun ohella). 

Kait nuo meidän lapset sitten olivat ihmeellisiä ja poikkeuksellisia, kun kaikki kolme ovat tykänneet kantoreppuilusta ihan täysiä pienestä pitäen, siellä aina viihtyneet, maisemia katsellleet ja usein kyllä nukkuneet. Viime kesänä tuo esikoinenkin vielä repun kyytiin tuli hetkeksi, kunnes sitten sanoi tahtovansa pois - kas kun alkoi niin väsyttämään eikä "isot nuku päiväunia". Nyt varmaan olen laittamassa nuo kantovälineet myyntiin, kun kaksosetkin ovat jo kohta 4v... vai vielähän he kyllä kantoon tulisivat, mutta ei oikein äidin hartiat kestä sitä +20kg painoa kantaa kovin pitkiä matkoja.

Blogiarkisto

2013
2012
2011