Olen himputin vihainen. Tekee mieli rikkoa asioita, huutaa ja itkeä. Ja tätä on jatkunut jo minuutteja! Vielä hetki sitten olo tuntui melko aurinkoiselta. Sitten jotain napsahti päässäni, ja tuuli kääntyi. Siitä eteenpäin ihan kaikki tuntui menevän pieleen ja olevan minua vastaan. Tavarat putoilevat. Alkaa sataa. Joku kävelee edelläni liian hitaasti tai vain näyttää ärsyttävältä. Uutistenlukijalla on mauton kravatti. Arrrrrggggggh!

Nykyisin tätä sattuu aika usein. Olen varmaan äärimmäisen mukavaa seuraa niin kotioloissa kuin työpaikallakin. Raivostun monta kertaa päivässä. Välillä kykenen hillitsemään vihaani tai suuntaamaan sen liikkeeseen, esimerkiksi lenkkeilyyn. Välillä se kiehahtaa kerrasta yli. Anteeksipyyntöjä kuluu.

Tunteet tulvivat myös toiseen suuntaan. Pienet vauvat televisiossa saavat minut hymyilemään tai itkemään riippuen tilanneyhteydestä ja taustamusiikista. Elämä tuntuu vaihtelevasti täydellisen onnelliselta ja kaamean raskaalta. Rakastun Mieheen yhä uudelleen – ja hetken päästä tiuskin tekemättömistä kotitöistä. Minuun ei satu eikä oloni ole vielä kovin tukala. Kaikki on oikeasti ihan hyvin. Mikä minua oikein vaivaa? Hormonimyrskyt?

Kommentit (8)

cherry

Suosittelen välttämään kaikkea tekemistä, minkä on mahdollista mennä pieleen. Omakohtaisena kokemuksena verhojen lyhentäminen. Ei tullut saman pituisia kaikista, joten verhot lensivät nurkkaan ja minä istuin keittiön lattialla itkemässä. Siinä sitten mies ihemetteli vieressä, että mitä mahtoi tapahtua ;)
Ne hormonit.

keltanokanhautomo

:) Te ootte mahtavia. :) Joo en ole ajatellut ainakaan lyhentää verhoja, kun en sellaisesta hommasta suoriutuisi "selvin päinkään" - puhumattakaan tästä hormonihumalasta.

Naksu

Raskaus alkaa vaikuttaa ja näkyä meidänkin perheessä. Joudun ramppaamaan useasti yössä vessassa ja selkäkivun takia nukun tosi huonosti. Avopuolisko kärsii kun ei voi nukkua ja heräilee vähän väliä, siitä todisteena silmäpussit. Nyt sitten päätettiin kokeilla eri huoneissa nukkumista jotta jaksetaan kuitenkin töissä...hyvästi parisuhde, hyvästi kosketus,tuntuu pahalta. Sanokaa mulle et tää tosiaan on sen arvosta et kannattaa uhrautua!!Eikä ois autuasta odotusta jäljellä kuin se neljä kuukautta!!!

äiti-nainen

Itse oon edelleen tuollainen :D on ihanaa kuulla että on muitakin "hormonihirviöitä" . Raskausaikana minusta kuuluukin olla ailahtelevainen se valmistaa teitä miehesi kanssa tulevaan elämän mullistukseen; lapsen syntymään :) paljon voimia ja ihanaa odotusaikaa!

äiti-nainen

Niin ja siis lapsemme syntyi reilut 2-vuotta sitten, tuohon aikaisempaan unohtui lisätä!

Sanna

Mun aviomieheni vertasi mua siihen "Taran monta elämää" tv-sarjan äitiin.Niin monta eri "mielentilaa" ollut tässä raskauden aikana ettei mieskään aina tiedä minkä hahmon vierestä herää... :D Oisko tänään pehmoinen kotiäiti?vai hormoonihirviö?uskaltaako sanoa huomenta?

Blogiarkisto

2013
2012
2011