Vähä vähältä vauvasta tulee lapsi ja se alkaa puhua. Minulle tämä vaihe on aivan erityisen tärkeä, rakas ja huikaisevan mielenkiintoinen. Tuntuu kuin ohut verho raottuisi ja lopulta paljastaisi kokonaan sen ihmisen, joka tuo pieni on tietysti koko ajan ollut, mutta jota en ole voinut aivan tarkasti nähdä.

Minusta on upeaa seurata, miten äänteet löytävät lapsen suuhun, miten sanat saavat vähitellen muotonsa, ja millaisia oivalluksia lapsen mielessä syntyy. Olen ihan hassun onnellinen, kun Maija sanoo jotain uutta, jotain jota en ole aiemmin kuullut. Ja mikä tyytyväisyys loistaakaan Maijan kasvoilla, kun äiti ymmärtää!

Puheessa on aina jokin juttu hetken aikaa in. Nyt Maija tykkää erityisesti käsitteestä "mukaan" - ja pyytää aktiivisesti mukaansa äitiä, isiä, koiraa ja leluja. Innostava matkanjohtaja houkuttelee meitä vaikkapa pihaleikkeihin hihkumalla: "Isi mukaan! Mennään!"

Sanoihin on tulossa mukaan kirjain "l", mutta toistaiseksi se ääntyy espanjalaisittain - kala on siis "kaja". Ennen kala oli siis vain kaa, eli selvästi nyt on yritystä muodostaa se l sinne väliin.

Uusinta uutta Maijan kieliopissa ovat kolmisanaiset lauseet. Tylsän toteamisen sijaan Maija aloitti päättäväisillä käskylauseilla: "Äiti lukee tätä!" ja "Äiti ajaa täällä!" (Äidin pitää lukea tiettyä kirjaa ja ajaa pikkuautoilla tietyssä kohdassa lattiaa.)

Kaikki tämä on niin tavallista ja normaalia, ja silti minulle niin kiehtovaa. Sellaisia me vanhemmat kai vain olemme. Ihastelemme jokaista lapsen aikaansaannosta kuin se olisi hienointa maailmassa. Tuskin se kuitenkaan on kovin huono lähtökohta lapsen elämälle.

Kommentit (2)

Vierailija

Kiva lukea puheen kehityksestä. Se on kyllä ihanaa seurattavaa.Ollaan samassa vaiheessa.

On ne oman lapsen sanaelmat ihan ylivertaista seurattavaa, niin hassua kun se onkin.

Vierailija

Meidän poika on ollut aina vieraiden lähettyvillä kovin hiljainen, tutussa porukassa puhetta on aina riittänyt vähän liiaksikin asti välillä. Tuota puheen kehitystä sitten seurattiin tietenkin neuvolassa ylimääräisellä käynnillä 2,5-vuotiaana. Edellisenä iltana mietin, että mitähän tuon pojan puhumisesta nyt sitten huomenna osaisi sanoa. Tilanteeseen sopivasti sohvalla pikkukakkosta silmäkovana tuijottava poika pieraisee äänekkäästi ja julistaa iloisena huutaen "Tuli p*ska!" ja päästää räkänaurun perään. Kahden sanan lause ja oikeassa asiayhteydessä ja vielä osoitus huumorintajusta perään! Tästä voi olla äiti ylpeä. Jätin kertomatta kuitenkin tämän tarinan :D.

Blogiarkisto

2013
2012
2011