Pientä arkiahdistusta on ollut ilmassa. Kyllästyttää. Kyllästyttää möllöttää kotona niin paljon, tehdä samoja asioita päivästä toiseen, pestä samoja vaatteita ja tiskata samoja astioita yhä uudelleen. Sitä perustylsistymistä, kyllä te tiedätte.

Vauva-ajan alun jännitys on ohi, arki rullaa tasaiseen tahtiin eikä enää aseta niin suuria haasteita eteeni. Siksi onnistumisetkaan (aikataulussa pysyminen, kotitöiden ja vauvanhoidon yhdistäminen jne.) eivät enää tunnu niin palkitsevilta. Kaipaan vähän enemmän omaa aikaa, mutta kun Maija ei suostu juomaan pullosta (tai muistakaan astioista) maitoani, ei auta: äidin on pysyttävä lähettyvillä päivin öin.

Toisaalta olen onnekas, koska Mies on kotona ja jakaa hoitovastuun; pääsen lenkille tai kampaajalle, kunhan ehdin takaisin ennen kuin nälkä valtaa pienen masun. Maijan kanssa taas pääsen melkein minne vain, koska vauva on rauhallinen ja viihtyy kodin ulkopuolellakin hyvin.

Haaveilen kuitenkin jo siitä, että Mies voisi hoitaa vauvaa soseiden tai puuron avulla hieman pidempään ja saisin mennä ulkomaailmaan ihan yksin. Maitoa kyllä riittää eikä kiinteiden ruokien aloittamisella sen puoleen ole kiire... Mutta kai äidin mielenterveyskin jotain merkitsee?

Sormiruokailu kiinnostaa minua periaatteen tasolla, ja Maija saikin juuri eilen imeskellä porkkanaa ihan omin käsin. Todennäköisesti kuitenkin päädymme perinteiseen mössöä lusikkaan -tekniikkaan siinä vaiheessa, kun ruokaa pitäisi saada menemään vauvaan. Puruleluksi ja sorminäppäryyden harjoitukseksi tuollainen vihannespala sopii kyllä hyvin.


Popsi popsi

Kommentit (6)

Tanja

Tuotaa, se lusikalla syöttäminen ei tarkoita että ruokaa menisi sen enempää mahaan kuin sormiruokaillessakaan alussa. Kyllä ne eväät työnnetään kielellä pois suusta.. Mut ehkä maito alkaa kelvata tuttipullosta jossain vaiheessa. Oletteko kokeilleet niin, että sinä et ole ollenkaan paikan päällä, vaan mies antaa sen maidon sieltä pullosta? Monet vauvat ajattelee, että jos maitobaari on vieressä, miksi tyytyisin pulloon.. :D

Mimmi

Meillä elämä vähän helpotti kun poika rupesi kiinteitä syömään. Eli itse olen päässyt hetkeksi pois ja mies on pärjännyt hyvin pojan kanssa kun on voinut soseita syöttää pojalle. Korviketta tai vettä on sit hörppyyttänyt nokkamukista ruan päälle vähän. Meillä kun ei kans pulloa ole huolinut ollenkaan. eikä kyllä sitä korvikettakaan, mutta on vaan vähän annettu, et saa totutella makuun. poika tulee huomenna 5 kuukautta ja tässä vaiheessa ei ehkä kannata enää pullolle opettaa vaan siihen nokkamukiin ennemminkin :) Maitoa mullakin riittää, mutta kiinteät aloitettiin siks, että pääsen minäkin joskus jonnekkin :) Tsemppiä jatkoon!!

heikkulin

Minäkin voin lämpimästi suositella sormiruokailua! Meillä nyt jo 1v2kk tyttö syö hienosti kaikkea, mitä me vanhemmatkin. Olemme oikeastaan alusta asti syöneet samaa, vauva-aikana tuunattiin omiamme enemmän ;)
Kannattaa tutustua sormiruokailuun, meillä ainakin se on toiminut erittäin hyvin ja jokainen ruokailutilanne on erittäin miellyttävä! Kertaakaan ei ole tarvinnut stressata siitä, syökä lapsi tarpeeksi tai siitä, että hän ei jaksa istua ruokapöydässä "tarpeeksi" pitkään.
Imetyksen kannalta meillä helpostti vasta siinä 10-11kk tienoilla, ennen sitä olin melkein koko ajan saatavilla. Tyttö oli oikea tissitakianen. Tsemppiä, yleensä kiinteiden aloittaminen auttaa :)

keltanokanhautomo

Kiitos kaikille vinkeistä ja pahoitteluni, että vastaan vasta nyt! Olemme kokeilleet tuttipulloja erilaisilla tuteilla, nokkamukia ja lusikkaa. Äidin tai isin syöttämänä. Eri asennoissa. Ei auta. :D En tiedä sitten, jos olisin tarpeeksi monta tuntia poissa, alkaisiko tyttö sitten popsia. En henno kokeilla.... Argh.

keltanokanhautomo

Niin ja muutamaa sormiruokaa olen vähän salaa jo tarjonnut... Ihan vaan imeskeltäväksi. :) Mutta aika pitkä matka tästä on siihen, että vauva oikeasti saisi jotain ravintoakin muusta kuin suoraan meikäläisestä. Huoah. :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011