Viikko 35. Neuvolassa todettiin, että Tyyppi on kääntynyt poikkimakuusta paljon sopivampaan syntymisasentoon! Pää edellä olisi oikein hyvä tulla tähän maailmaan, uskon. Nyt kun se vaan malttaisi pysyä raivotarjonnassa eikä lähtisi enää pahemmin venkoilemaan. Paino, hemoglobiini ja muut ovat edelleen kunnossa.

Muistin myös kysyä influenssarokotuksen tarpeellisuudesta, eikä mennyt kuin muutama minuutti, kun terkkari jo tuikkasi piikin olkaani. Ei edes sattunut. Tästä rohkaistuneena kehtasin esittää mieltäni vaivanneen kysymyksen: Saako Naistenklinikalla syödä? Siis tietenkin siinä talossa saa, mutta mikä on käytäntö synnyttäjien kohdalla – saanko supistusten lomassa vetää sapuskaa, jos siltä tuntuu? Terkkari taisi nähdä, että olen ihan oikeasti huolissani asiasta. Sanoi, että kyllä saa, mutta todennäköisesti ei tee mieli.

Älkääkä naurako, tämä on minulle tärkeää. Minua ahdistaa ajatus siitä, että joku kieltää minulta syömisen. Jos haluan pizzaa niin minulle on sallittava se pizza. No okei, jos näyttää siltä, että mennäänkin sektioon, voin harkita jotain hieman kevyempää. Mutta nälässä en halua olla.

Kuin vaivihkaa ovat ajatukseni siis alkaneet siirtyä synnytykseen ja vauvan tuloon. Tuntuu tärkeältä laittaa kotia valmiiksi ja tehdä viimeisiä hankintoja. Mies koittaa pidätellä nauruaan, kun minä steriloin tuttipulloja ja rintakumeja yömyöhään.

Pakkaan jo sairaalakassiakin. Hammasharjat ja dödöt meille molemmille, villasukat, lämpötyyny. Paljon muuta en vielä voi pakatakaan, mutta oloni on levollisempi, kun laukussa on edes jotain valmiina. Jos tuleekin äkkilähtö, täytyy mukaan napata vain tuhat muuta tavaraa. Vaikka tuskinpa se vauva niiden tavaroiden avulla syntyy tai jää niiden puutteessa syntymättä. Eiköhän siinä ole vähän suuremmista luonnonvoimista kyse.

Kommentit (8)

Sireniia

Itse aikoinaan pakkasin kassin pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Ja sitten se kassi ei ollut edes mukana, kun "me käydään vaan näytillä" :D Ja tämähän oli vielä sitten joskus viikko sovitun saapumispäivän jälkeen...

Retu

Mä pakkasin sen kassin, kun jossain ohjeessa niin käskettiin tekemään.
Hammasharja ja puhdistuspyyhkeet olis riittäny. Millään imetysliiveillä ei ollu mitään käyttöä, ku mulla oli pelkkä sairaalatakki ja pöksyt tulee talon puolesta ja siteet, sitä jlkivuotoa varten. Samppoot ja muutkin tais olla tarjolla ja sukat ja tossut... Ne lähtöpäivän vaatteet olis voinu mies tuoda ihan hyvin mukanaan

jenni

Itsellä ei tullut edes mieleen safka koko sen 15 tunnin aikana mitä synnytys kesti, mutta sen jälkeen unohdin vastasyntyneen naperonkin kun eteen kärrättiin voikkareita. Eli pizzakuponki mukaan vaan!

Sairaalakassivinkkinä, jos sinulla ei vielä ole: oma tyyny. Ehdottomasti. En ole ikinä ottanut omaa tyynyä mihinkään, mutta Naikkarin pedistä tuli jostain syystä niska todella kipeäksi. Ota myös paljon vaatteita, itelläni oli melkoisen kylmä jälkikäteen. Tietty ulkonakin oli -27, mutta silti...

Ja pölli sairaalasta sitten kotiin kroonikkolakanoita (vai miksi niitä petisuojia sanotaankaan). Hölmön näköisiä, mutta säästyt paljolta lakanapyykiltä.

keltanokanhautomo

Ihan loistavia vinkkejä Jenni, otanpa niistä vaarin. Tyynyä en ole minäkään minnekään roudannut aiemmin, mutta jos olet tuota mieltä, niin ehkäpä on aiheellista tehdä sääntöön poikkeus... Ja paleleminen on hirveää, joten pakkaanpa heti muutamat villa-asut messiin. Tajusin muuten jokin aika sitten, että sinulla taisi olla laskettu aika melko samoihin aikoihin kuin minulla nyt. Samoissa pakkasasteissa siis saatetaan mekin kotiutua. Ja se kotiutuminen onkin muuten ihan oma aiheensa... Mitä ihmettä sille naperolle laitetaan päälle, jos on noin kylmä?! Argh tätä tietämättömyyden tuskaa.

Sipsi

Tosiaan sairaalakassiin ei paljon tarvitse. Melko liioiteltuja nuo netistäkin löytyvät listat. Itselle koin tärkeimmiksi huulirasvan, ponnarit lansinoh-nännirasvan ja pillimehut (meidän synnytyssairaalassa tarjoavat semmoista ällöä punaista tiivistemehua..)

Oma esikoisen synnytys (tammikuun lopussa) sairaalassa kesti lauantai illasta maanantaiaamuun, ennen tuota olin jo reilun vuorokauden supistellut kotona. Tasaisesti supisteli 4-7 min välein koko ajan, mutta silti pystyin (ja oli pakkokin) syömään. Sairaalaruuan kärräsivät kahdesti sunnuntain aikana eteeni:)Hapoillehan siinä muuten olisi mennyt noin pitkässä synnytyksessä. Syö vaan niin paljon kuin jaksat ja pystyt! ja jos jossain vaiheessa ei saa enää syödä, niin minä ainakin sain pyytäessä sitä ravintoliuosta suoraan suoneen.

Synnytyksen jälkeen me saatiin käydä jääkaapista ruokaa niin paljon kuin jaksoi ympäri vuorokauden, siis leipää hedelmiä, jugurttii jne. Omalla pöydällä oli vesi/mehukannu ja lasi. Toisen lapsen kohdalla otin mukaani juomapullon, koska totesin siitä juomisen olevan paljon helpompaa imettäessä kyljellään (koska ei voi istua...) ja kunhan vain muisti ottaa sen pullon käden ulottuville, kun alkoi imettää... Ainakin minulla oli kamala jano kokoajan monta päivää synnytyksen jälkeen.

Sieltä tosiaan saa kaikki vaatteet. Ei kannata ottaa mukaan. Omat menee muuten ihan maitoon, pukluun, vereen jne. Ne kerkeää sotkea kotonakin.. Minä lähdin ekassa synnytyksessä samoilla vaatteilla pois, joilla olin tullut ja toisesssa synnytyksessä vaatteet meni roskiin, kun oli niin sotkuinen synnytyksen aloitus. Mies sitten toi kotoa vaatteet ja kengät kotiutumista varten. Jos omia housuja meinaa sairaalassa käyttää, niin musta väri on aika hyvä (ei näy ohivuodot, niin helposti) ja löysyys plussaa:)

Villasukat! tai parit.

Esikoiselle en ottanut, mutta toiselle otin omia pikkuvaatteita, koska sairaalan vaatteet on niin isoja. Ja oman myssynkin vein tokalle. Oli heti paljon "omampi" vauva :)

Vauvalle pakkaat turvakaukaloon valmiiksi: Puhtaat sisävaatteet, villa/fleecehaalarin ja sen äitiyspakkausksen ulkovaatekokonaisuuden. Kaksi-vetoketjuinen ulkohaalari on ihan ehdoton turvakaukalovaate. Päällimmäiseksi joku viltti, ettei tuuli tuiverra kasvoille. Ja huom. kannattaa harjoitella jollain nukella/pehmolelulla tms. se pukeminen ja kaukaloon kiinnittäminen ja kaukalon autoon kiinnittäminen. Se on yllättävän tuskallista ekaa kertaa tehdä -25 asteen pakkasessa, kun lunta tulee vaakatasossa ja itse ei ihan parhaimmassa kunnossa...

Voi, kun on ihanaa lukea tätä sinun blogia, niin saa vauvahaaveita ja jännitystä elää teidän kauttanne vielä:)

jenni

Me laitettiin Vikulle paita, potkupuku, sukallinen pitkähihainen body, ulkovaatteet (eli haalari), ainoa sopiva pipo (=se valkoinen mikä tulee äitiyspakkauksesta, viikattuna ylös), haalarin huppu päälle, tumput ja ne pehmopopot joita pienten haalareissa on, sekä sitten koko kaveri lämpöpussiin joka tuli turvakaukalon mukana. Taisi olla vielä villapeitto varoiksi.

Itse lähtö hoidettiin niin että minä odotin V:n kanssa sisällä kun Isäntä kävi kaivamassa Fordin ikiroudasta, ja sitten alkoikin elämän jännittävin automatka! Viku oli niin pieni että pelkäsin sen tipahtavan lämpöpussin sisään ja tikahtuvan! :D

Nyrkkisääntönä siitä saakka olen pitänyt että lapselle yksi kerros enemmän kuin aikuiselle. Se on toiminut hyvin. Mutta nenää en ole koskaan käyttänyt lämpömittarina: se on V:llä aina kylmä. Niskasta tunsi paremmin.

Vaunuissa taas aina alimmaisena lampaantalja (niitä saa ikeasta halvalla), ja jos arvelutti niin senkin alle voi laittaa styroksilevyn (eristää lämpöä tosi hyvin). Sit napero makuupussiin haalareissaan ja vielä villapeitto päälle niin avot! Kyllä sen kakaran pakkaamaan oppii ;)

Ja juu, on meillä aika sama laskettu aika. Sulla hiukan aikaisempi kai. Mun parasta ennen-päivämäärä oli 21.1, ja Viktorillahan meni vielä hetki ennenkuin suostui saapumaan talveen.

Viltti

VÄhän ihmettelin viimeksi Taysin pihassa käydessäni, kun joku pariskunta kuljetti tuulessa ja tuiskussa pientä kaukalossa autoon ilman mitään suojaa. Eli tuulensuojaksi voi ottaa sen viltin tai minkä tahansa röijyn jonka heittää kopan päälle, vauvat ei siitä ainakaan huonoa tykkää, ovat nimittäin tottuneet olemaan pimeässä.

-pir-

Meillä synnyttiin onnellisesti toissakesän ekana hellepäivänä -luojalle kiitos naikkarin ilmastoinnista- ja kotiuduttiin +28c mittarissa... vähän toisenlaiset vaatteet oli vauviksella=) Mut se on totta että sairaalassa ei paljoa tarvitse, deodorantti (jos muistaa käyttää) ja huulirasva tais olla käytössä. Oli mulla kassillinen muutakin mukana, turhaan! Mies toi vaatteet mulle ja tyypille kun kävi kotona... ja ainakin itse sain lansinohia ihan talon puolesta. Pizzakupongit mukaan koska ruoka ei ehkä oo maukkainta ikinä syömääsi, mut kyllä se hormonihöyryissä alas menee hyvinkin=) Ainoo mitä edelleen kaipaan sairaalapäivistä tyypin kanssa on se pyykinpesun helppous. Miksi kotona ei vaan voi viedä johonkin pyykkejä ja ottaa puhtaita tilalle??? Ihan on itse pestävä, siksikin kannattaa käyttää tilaisuutta hyväkseen ja käyttää sairaalan vaatteita yms. pyykätä ehtii kyllä myöhemmin kotona ihan tarpeeksi...

Blogiarkisto

2013
2012
2011