H-U-H. Kolmikuukautisneuvolan yhteydessä suoritettu rokotus ei ollutkaan niin kamala kokemus kuin odotin. Olin päättänyt olla tyyni mutsi jonka vakaa rauhallisuus tarttuu vauvaan, mutta oletin sen olevan tosi vaikeaa. Myönnettäköön, etten mielelläni muistele, kuinka kylmä piikki upposi vauvan pehmeään makkarareiteen – kahdesti. (Niin siis tein sen virheen, että katsoin.)

Mutta kaiken kaikkiaan homma meni aika kevyesti. Ei itkettänyt, siis minua, ja Maijaakin vain lyhyen hetken. Sitten se vetäisi lohtumaidot ja pitkät päiväunet. (Itse hoidan elämän rankat kokemukset samalla menetelmällä: lohtusyöminen ja -juominen pelastaa lähes kaiken, ja nukkuminen loput.) Mies oli meistä ehkä järkyttynein, hän kun oli paikalla tukemassa minua. Kun en tukea tarvinnut, saattoi hän keskittyä vauvan kivun ja pelästymisen tarkasteluun oikein kunnolla.

Kaikki on kuitenkin nyt hyvin, eikä kukaan saanut pysyviä traumoja. Neuvolassa ihastelimme taas vauvan kasvua ja kehitystä. Kolmen kuukauden iässä Maija on 6630-grammainen ja 62,8-senttinen pötkylä. ”Suloinen, tyytyväinen tyttö” neuvolakortin mukaan.

Me voimme kertoa myös, että tyttö on välillä ja etenkin iltaisin sangen tyytymätön – palveluun, ruokatarjoiluun, leluihin tai televisiotarjontaan. Suloisuus kyllä on ympärivuorokautista. Yhtäkkiä Maijasta on tullut jotenkin niin iso tyttö. Hän seuraa katseellaan kodin tapahtumia ja kääntyy katsomaan ovelle, kun joku tulee. Hän nostelee jalkojaan mahansa päälle ja kierähtää selältä kyljelleen, ja onnistuu tällä heilumisella liikkumaan sängyssään ihan eri tavalla kuin ennen. Maija tarttuu lähellä oleviin leluihin (ja hiuksiin ja vaatteisiin) kämmenotteella ja tunkee niitä suuhunsa.

Ja kaikista parasta: Maija nauraa käkättää. Joskus sitä naurattaa äidin laulu (koska olen niin pirun hauska, en huono laulaja!), joskus äidinäidin leikit. Kaikista hauskinta kuitenkin on, kun pääsee isin käsiin hauiskääntöihin. Vauva heiluu epävakaan näköisesti Miehen käsisssä ja nauraa suu ammollaan. Kolmikuisella on halvat huvit. Eikä meidän aikuistenkaan huviksi paljon muuta nyt tarvita.

Naurua isin käsissä

Kommentit (0)

Blogiarkisto

2013
2012
2011