Raskauden aikaiset verikokeet ja muut toimenpiteet eivät juuri pelottaneet minua. Sokerirasitustesti oli suorastaan hauska. Synnytystäkään en oikein osannut pelätä, epiduraalin laitto ei tuntunut missään, ja oikeastaan ne jälkikivutkaan eivät hajottaneet. Mutta nyt on tosi paikka edessä. Maija saa huomenna ensimmäisen rokotuksensa. Pitäkää peukkuja. Että kestän enkä traumatisoidu iäksi.

Kommentit (4)

Maaaria

Meillä on tuo sama edessä viikon päästä. Äitiä kauhistuttaa jo :/
Niin ja epiduraalin laitto ei tosiaan sattunut, mutta sokerirasitus oli kyl kauhia kokemus. Multa on vaikea saada verta muutenkin saati 12 tunnin paaston jälkeen. Muistutin kaksi viikkoa narkkaria lukuisina piikin jälkineni.

Hanna

Tsemppiä äiteille! Miä pillasin kilpaa lapsen kanssa ekalla rokotuskerralla, seuraavat kerrat olikin sit jo helpompia. Hoitaja lohdutteli että en varmasti ole ensimmäinen enkä viimenen äiti joka itkee siinä tilanteessa. Että jos kyynelehditte niin lohdutuksen sanat: se helpottaa kyllä ja muillekin käy niin. :)

catherine

Ei se ole niin hirveää, kuin sitä kuvittelee. :) Ei meillä vauvana monesti edes itketty, jossei sitte ihan vähän. Isomman kanssa eri, kun ymmärtää erilailla mitä tapahtumassa ja esim. rimpuilee tai itkee jo valmiiksi.

Annaleena

Vinkki. Tee niinku mä tein. Pidin vauvaa lujasti sylissä ja käänsin katseeni. Helpotti. Mä nimittäin jännitin niitä ekoja piikkejä kans ihan hulluna. Nää muut on menny jo rutiinilla mut en vieläkään katso toimitusta. En pysty.

Blogiarkisto

2013
2012
2011