Miten teillä on mennyt, kysyvät kaikki. Ja joka kerta vastaan omituisesti: ”Ihan hyvin, ihan hyvin meillä... tähän asti.” Jostain syystä odotan koko ajan, että asiat alkavat mennä päin seiniä. Pessimisti ei pety, vai miten se oli? Ihan älytöntä. Pitäisi olla iloinen ja nauttia tästä hetkestä, kun kaikki todella on hyvin – enemmän kuin ihan hyvin.

Tämähän on aivan mahtavaa! Vauvamme täyttää tänään neljä viikkoa. Hän on terve ja kasvaa ja kehittyy reipasta tahtia. Hän nostelee päätään mahamakuulla pontevasti, tapittaa silmiin ja seurailee ilmeitämme. Ja ilmehtii itse. Etenkin unien jälkeen vauva on melkoinen viihdyttäjä; hän vääntelee kasvojaan ruttuun ja hymyyn ja tehostaa esitystään kuuluvilla pieruilla ja räjähdysmäisillä kakoilla. (Sori tämä ällöttävä mielikuva. Se vaan on niin hienoa.)

Ja oikeastikin olemme pärjänneet hienosti. Saan öisin nukkua yllättävän paljon, ja jos yöunien jälkeen jää vajetta, korjaan sitä sitten päivällä. Vaikka imettämisessä ja muussa on paljon työtä ja välillä väsyttää, on tämä kuitenkin aika leppoisaa. Yhtenäkin päivänä istuin ystävieni kanssa Stockan kahvilassa. Siinä vähän narisimme, kuinka puolisot eivät tee tarpeeksi kotitöitä, tai kuka mitäkin. Että kun on niin rankkaa olla pienen lapsen äiti. Todella rankkaa, istua kaksi ja puoli tuntia kahvilla kun lapset nukkuvat vaunuissa!

Päivät sujuvat siis aika mukavissa merkeissä. Enimmäkseen imetän ja lueskelen ja surffaan internetissä. Ja pyykkään. Ja sitten järjestän näitä kahvitreffejä ja muita, jotta en ihan höperöityisi kotiin. Kun vauva nukkuu, saatan vähän siivota ja tiskata, tai sitten nukun minäkin. Ja kun vauva on tarpeeksi kauan nukkunut, alan tuijotella sitä ihmeissäni: Miten se voi olla noin suloinen? Voisiko se jo herätä? Mulla on ikävä sitä!

Lopuksi vielä kuva, jossa on osa kymmenistä ihanista onnittelukorteista, joita läheisiltämme saimme. Melko yhtenevä värimaailma, eikö?

Kommentit (5)

Laura

Minua kiinnostaisi se, miten koiranne on suhtautunut tulokkaaseen? Onko se ollut mustasukkainen, ihastunut vauvaan vai jotain muuta? Entä miten olet itse jaksanut sitä huomioida? Me odotamme esikoista syntyväksi hetkellä minä hyvänsä ja ehkä eniten jännittää se, miten russelimme siihen tulee suhtautumaan... :)

keltanokanhautomo

Kiitos Laura kysymyksestä! Olen unohtanut kertoa koira-asioista varmaankin siksi, että ne ovat sujuneet niin mutkattomasti. Ensimmäinen ilta enteili kyllä hieman huonoa: Istuin sohvalla vauvan kanssa, kun Mies toi koiran hoidosta kotiin. Koira katsoi minua kuin vierasta ja haukkui - ilmeisesti talon täyttämä vieras haju sekoitti koiran pään niin, ettei se meinannut tuntea minua! Vauvaan koira ei ensin uskaltanut vilkaistakaan; katsoi jotenkin ohi ja läähätteli hermostuneesti. Sen jälkeen on kaikki kuitenkin mennyt hyvin. Koira moikkaa vauvan heti aamulla nuolemalla sen naaman (kyllä, hieman vastustuskykyä vauvalla ;)), mutta ei muuten liiemmin ole kiinnostunut. Toki tilanne muuttuu sitten, kun lapsi osaa roikkua koiraparan korvissa ja heitellä sitä tavaroilla.. Mutta se on sen ajan murhe. Kieltämättä koiranhoito jäi ekoina viikkoina hieman huonolle huomiolle, mutta nyt tilanne alkaa normalisoitua, kun vauvanhoitoonkin on tullut rutiinia.

Rentoa mieltä siis sinulle ja tsemppiä synnytykseen! Kyllä ne koirat yleensä hyvin suhtautuvat. :) Ja russeli on onneksi niin pieni, ettei esim. vauvan yli kävelemällä saa pahaa jälkeä aikaan - tosin olen varma, että koira osaa vauvaa varoa eikä tahallaan tee pahaa.

Rouva X

Täällä ei ole tällä hetkellä ihan peruskuulumisia kerrottavana... Pitkän, pitkän taikinan veivaamien jälkeen pulla on vihdoin uunissa ;) Mutta se on hyvin pieni pulla, joten jännitettävää riittää. Vielä ei uskalla kellekään läheiselle asiaa kertoa livenä, mutta täällä on hyvä huudella asiasta koko maailmalle :D

Tosi kiva kuulla, että teillä on vauva-arki asettunut uomiinsa ja elämä hymyilee <3 Minäpä lähden tästä lukemaan uudelleen raskautesi alkutaipaleen juttuja...

keltanokanhautomo

Voi Rouva X, ihan mahtavaa!!! Onnea valtavasti! On jotenkin hienoa, että vaikka emme sinun ja monien muiden vakkarikommentoijien kanssa tunne toisiamme, olemme seuranneet toistemme kuulumisia jo varsin pitkään. Ja siksipä sinun uutisesi todella ilahduttaa minua! Pidän kovasti peukkuja pullanne kasvulle. <3

Rouva X

Kiitos paljon onnentoivotuksista ja peukuista! Näin pitkän yrittämisen jälkeen olo on ollut nämä ekat päivät lähinnä hämmentynyt ja en taida vielä uskoa asiaa... Mutta eiköhän asia konkretisoidu, jos ekassa ultrassa elämää löytyy ja näkee omin silmin pienen liikkuvan möykyn. Palaan asiaan muutaman viikon kuluttua :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011