Kesälomia jaetaan. Minullakin on neljä viikkoa ihan oikeaa, ansaittua lomaa, ensimmäistä kertaa elämässäni! Selaamme kalenteria työporukalla ja sumplimme toiveitamme. "Ollaanko me juhannuksen aatonaattona auki?" joku miettii.

Silloin se iskee, ihan puun takaa ja varoittamatta, kaamea suru. Siinä se oli, laskettu aika, tuolloin se olisi voinut tulla, vauvamme. Juhannuslapsi. Minulle lankeaa suosituin kesälomajakso eli heinäkuu. Mutta sitä ennen on selvittävä juhannuksesta. Mitä ihmettä me teemme silloin? Mikä saisi meidät nauttimaan keskikesän huumasta, unohtamaan sen mitä olisi voinut olla?

En ole koskaan ollut festareilla (siis ihan oikeasti ja joo, sanokaa vain nörtiksi). Olisiko nyt oikea aika viettää juhannus telttaillen. Sadetta ja mutavelliä, laatikkoviiniä ja jotain huonoa musiikkia kiitos. Ehkä siinä ympäristössä olen eri ihminen. Se raskaana ollut ja melkein äiti saa jäädä kotiin.

Kommentit (1)

Ruiskaunokki

Aika riipaiseva kirjoitus.. ulkopuolisena sitä jotenkin ajattelee, että hei siitähän on jo aikaa ja surutyö on tehty, nyt rytinällä eteenpäin!! Mutta sitten tuleekin jokin yllättävä tilanne joka muistuttaa siitä mitä olisi voinut olla.. Kiva että pystyt Keltanokka kirjoittamaan noin avoimesti tunteistasi, tämä on todella hyvä blogi!! :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011