Ennen vauvaa olin huolissani siitä, mitä minulle tapahtuu ulkoisesti kun äitiinnyn. Että vaihdanko yhtäkkiä farkut muumiverkkarihousuun ja lakkaanko katsomasta peiliin. Puhumattakaan niistä kiloista, pelottavista jämähtävistä raskauskiloista, joista niin puhuttiin.

No, ne muutamat (köh köh köh!!!) raskauskilot (siis parikymmentä oikeasti) sulivat pois tasaisen hitaasti vauvan puolivuotispäivään mennessä. Ja edelleen pesen tukkani ja valitsen vaatteeni aikuisten osastolta, ilman muumeja ja hattivatteja. Hiukset leikkasin lyhyemmäksi, veljeni mukaan ”äititukaksi”. Yhtä kaikki, nyt kampaus on pirteämpi eikä ihan koko ajan vauvan suussa.

Yhdessä asiassa olin kyllä väärässä: en jaksa laittautua vain kotipäiviä varten. Meikkaan kyllä naamani ja pukeudun suht siististi lähtiessäni ihmisten ilmoille – ne ilmat vain siirtyvät koko ajan kauemmaksi. Lähikauppa ei ole ihmisten ilmaa. Edes iso kauppakeskus ei välttämättä edellytä ripsiväriä, ja siellä piipahtaminen lasketaan kotipäiväaktiviteetiksi. Oikeastaan lähinnä Helsingin keskusta vaatii edelleen jotain muuta kuin kulahtaneet verkkarit ja aurinkolasit. Niin ja kun tapaan ystäviäni, haluan näyttää joltain muulta kuin pugluiselta leikkimatolta.

Minulla on kyllä myös ihan oikeakin syy verkkareiden käyttöön – muutenhan hiihtelisin farkuissa, jotka sentään sopivat oikeasti lähes kaikkialle. Sektiohaava on ihon pinnasta yhä niin arka, että haavan kohdalla ei voi pitää mitään kireämpää. Venyvä verkkarivyötärö siis toimii, samoin mekot ja ylös kainaloihin tulevat leggingsit. Mutta mistä saisin kivan näköisiä housuja syksyksi – trendikkäästi joustovyötäröllä varustettuna? Ja toisaalta, milloin tuo arpi oikein lakkaa kipuilemasta?!

Kommentit (8)

jenni

Oih, miten tunnistankaan itseni tuosta meikkaamisesta :D

Muistan miten Vikun syntymän jälkeen ekan kerran vedin normaalin meikin naamaan, katsoin peiliin, ja totesin näyttäväni suurinpiirtein maksulliselta :D "Vähän" liian kauan meni siis meikkaamatta... Jos tällä kertaa ryhdistäytyisin. Ja olisin muutenkin parempi ihminen ja... ja... ;)

aihio

Niin tunnistan itsenä tästä tekstistä. En ole raskaana saatika sitten äiti, mutta työttömänä "kotirouvana" olo on ajanut saman asian :D

Mari

Sektioarpi ei oikeesti joillain koskaan lakkaa kipuilemasta. Mulla on jo 3 ja puoli vuotta aikaa, edelleen se on arka. Jos esim. nojaan vessan lavuaariin, se osuu justiinsa arpeen ja hetken päästä kolottaa. :/ Ei sille mitään mahda. Mutta mä löysin itselleni korkeammat farkut. :) Helpottaa oloa kummasti. Jos et ole turhan merkkitietoinen, suosittelen elloksen Anna-farkkuja. Stretch denimiä, jotka joustaa kunnolla.

Tytti

Oletkos kokeillut farkkulegginsejä? Sellaisia missä on kuitenkin taskut? Itelläni arpi vatsassa on kanssa edelleen yli puolen vuoden jälkeen arka silloin tällöin. Onneksi kyseessä on vain pieni arpi, inhassa paikassa tosin.

Tytti

ja tuli mieleen, että jos yhtään olet käsityöihmisiä, edes himpun verran, leikkaa farkuista vyötärökaistale pois ja ompele tilalle trikookaistale - 10cm ja taitat sen kahtia, niin ei edes näytä mammahousuilta.

Tanja

Eiks äitiysfarkuista olis apua, niissähän on se pehmeä trikoo ja ei kaikissa malleissa oo se trikoo-osa niin korkea? :)

keltanokanhautomo

Kavahdan jotenkin äitiyshousujen käyttämistä, kun niin innoissani niistä hankkiuduin eroon heti kun saatoin. Kyllähän ne tietysti varmaan toimisivat... Ajatus vain on vastenmielinen. Jotenkin sitä niin kyllästyy mammavaatteisiin sen raskauden aikana, ja haluaa taas käyttää ns. normaalien vaatteita. ;) Leggingsit toimii kyllä, täytyypä katella jos löytyy jotain sellasia paksumpia, joilla tarkenisi talvellakin!

keltanokanhautomo

Mari, täytyypä tarkistaa noi Elloksen valikoimat. En ole yhtään merkkitietoinen, mulle käy kaikki, jos vain näyttää edes siedettävältä. :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011