Viime neuvolakäynnillä hoitaja mainitsi, että seuraavalla kerralla olisi luvassa jonkinlaista parisuhdeanalyysia. Tai keskustelua suhteesta. No ainakin jotain parisuhdehässäkkää - ihan oikeasti en keksinyt sitä päästäni!

Saimme kotiin lomakkeen, jossa kyseltiin näkemyksiämme elämästämme ja suhteestamme. "Pyrimme jakamaan kotityöt tasapuolisesti" - samaa mieltä, hieman eri mieltä, täysin eri mieltä. Ja niin edelleen. Tunnollisena tyttönä kaivoin lomakkeen esiin eräänä iltana, kun Mies oli syventynyt Eurosportin tarjontaan. (Aina hyvä hetki parisuhdepalaverille.) Merkitsin omat vastaukseni pinkillä ja Miehen sinisellä, jotta hoitaja saisi helposti selvää näkemyksistämme. Ennen tämänaamuista neuvolaa mietimme molemmat, minkälaiseen tenttiin joutuisimme. Mielessäni valmistauduin kertomaan napakan lyhyesti, miten tapasimme, miten elämämme on tähän asti kulkenut ja mitä tulevaisuudessa aiomme puuhata.

Ja sitten neuvolaan. Kelan papereita, lääkäriajan sumplimista, sokerirasitustestiin ilmoittautumista, verenpaine, neula sormeen, sydänäänet, pissaa kuppiin. Ja se parisuhdeosio? "Saittekste sen lomakkeen viimeksi?" "Joo, me merkattiin tähän mun vastaukset pinkillä ja miehen vastaukset sinisellä." "Noniin, kiva. Ja oliko teillä tästä mitään kysyttävää?" "No... ei kai?" "Joo. Täähän on vähän niinku teitä itteänne varten, et voitte jutella. Että tää jää teille. Noin. Ja katotaas sitte se sun paino."

Kommentit (1)

cherry

Näin meilläkin pojan 4-vuotisneuvolassa :) Tosin itse pidin sitä lappusta hyvänä, kun sen yhdessä täytimme. Tässä kahden lapsen arjen keskellä ei aina jää aikaa eikä jaksamista keskuteluille, niin tulipahan sillekin otettua sitä aikaa. Ja juteltua muustakin, kuin vain kaavakkeen kysymyksistä :)

Kelan paperi, jee! Kohta sitten pääset hiplailemaan äitiyspakkauksen tuotteita :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011