Kerroin blogistani ensin vain muutamalle ystävälle. Sitten vinkkasin linkin vielä parille kaverille ja tietysti perheenjäsenille. Ja nyt ollaan tilanteessa, jossa suunnilleen puoli kylää tietää milloin meillä Tehdään Sitä. (Sori äiti. Ja veli. Koittakaa kestää. Pahempaa on luvassa!)

Kun aloitin tämän blogin, olin jo onnellisesti raskaana. Tiesin, että en voisi välttyä varsin henkilökohtaistenkin paljastusten tekemiseltä. Edessä oli silmänkantamattomiin erilaisia fyysisiä vaivoja, tuntemuksia ja ilmiöitä, joista olisi tietenkin välttämätöntä raportoida. Puhumattakaan sitten niistä synnytystarinoista välilihoineen kaikkineen. Ainiin ja sydän, senkin olin valmis avaamaan teille uskollisille, kannustaville ja lohduttaville lukijoilleni.

Sitten pakasta nousikin rosvokortti ja palasimme lähtöruutuun. Minusta tuli odottajan sijaan yrittäjä uudelleen, siis uudelleenyrittäjä. Mikäs siinä, ajattelin, yrittämisen ilonkin voi toki jakaa, ja samalla syntyy vertaistukea puolin ja toisin. Yhtäkkiä iskee kuitenkin häveliäisyys (kyllä, minullakin on sitä, uskokaa tai älkää). Enhän minä voi jokaista peitonheilahdusta tai -heilahtamattomuutta tilittää täällä! Samoin tein voitaisiin sulkeutua BB-taloon tuleviksi kuukausiksi.

Nyt täytyy siis vetää jonkinmoiset rajat tähän asiaan. Kyllä, tulen puhumaan ovulaatioista ja kuukautisista, siis oviksista ja täti punaisesta, kuten näissä piireissä sanotaan. Tulen kertomaan testitikkutilanteista, toiveista ja pettymyksistä, joita edessä siintää. Säästän teidät kuitenkin yksityiskohtaisemmilta yritysproseduurin selostuksilta. (Kuulen kuinka sukuni huokaisee helpotuksesta.)

Kaksi viikkoa sitten riemuitsin kuukautisten alkamisesta, joten nyt on jännäpäivät käsillä. Ovulaatiotestejä emme ole ottaneet avuksemme, vaan ajattelimme pärjätä ihan luomumenetelmällä ainakin nyt aluksi. Olo on hieman jännittynyt mutta optimistinen. Eihän sitä koskaan tiedä! Ja sehän siinä onkin, kun ei tiedä ja on niin malttamaton tietämään.

Kommentit (6)

Carima

Kaikkea ei tarvitsekaan paljastaa!! Jotain rajaa sentään :D
Paljastuksista puheen ollen ollaan mekin miehen kanssa jälleen samassa tilanteessa kanssanne, päätimme että pikkukakkonen saa tulla kun on tullakseen. Plussatuulia siis meille molemmille ;)

Rouva X

Moikka!

Paljon lueskelen eri aiheisiin liittyviä blogeja, mutta ennen ei ole tullut sellaista vastaan, johon haluan kommentoidakin. Nyt vain elämämme kohtaa niin hyvin, että pakko on avata sanallinen arkkuni. Meillä on samainen projekti meneillään, mutta emme ole kertonut siitä kenellekään. Isot asiat kuitenkin kyseessä, joten saanhan anonyymisti purkaa tuskaani aina välillä täällä ja kysellä tyhmiä?? Olen siis 26v opiskeluja lopetteleva ja äskettäin rouvautunut naisimmeinen, joka myöskin vuodenvaihteen tienoilla eli 6 viikkoa suurta odottamisen onnea (tärppäsi myös ekalla kierrolla). Kunnes... meilläkin tuli loppu odotukselle yhtäkkiä. En ehtinyt edes ekalle neuvolakäynnille, kun unelmat valui punaisina siteisiin.

Nyt on jo mennyt neljä viikkoa, mutta punaista tätiä ei vaan näy... Mikähän on normaali "odotusaika" näissä asioissa? Tilanne on ihan outo, koska olen aina ennen pillereitäkin ollut säännöllinen kolmen viikon kiertolainen. Tokihan tiedostan, että elimistö on varmaan hormoniheilahteluista sekaisin, koska söin pillereitä 8v ja raskauskin heilautteli tilannetta, mutta saisivat nyt hitto vie alkaa tulemaan!!!

Toivon koko sydämestäni teille onnea projektiin ja parastahan olisi, kun pääsisimme kasvattamaan yhdessä mahojamme :)

keltanokanhautomo

Hei Rouva X! Kiitos kommentistasi. Ehdottomasti sopii kirjoitella tänne kuulumisia, sitä vertaistukea vartenhan tällaiset blogit ovat olemassa. Tuskin olet ainoa, jolla on tarve purkaa tuntojaan. Kyselläkin sopii, mutta yhtä tyhmänä ja keltanokkana en kyllä itse välttämättä osaa vastata - ehkä muilla lukijoilla on sitten enemmän tietoa. Tuosta tädin odottelusta osaan sanoa vain, että tosiaan ihan säännöllisesti ne menkat eivät yleensä kai keskenmenon jälkeen tule. Neljä viikkoa ei minusta kuulosta pitkältä; minulle lääkäri sanoin noin neljän vkon kohdalla, että jos kuukautisia ei kahden kuukaudenkaan kuluttua kuulu, on syytä tulla vastaanotolle. Mutta näihin asioihin vaikuttavat varmasti keskenmenon tyyppi, jatkohoito ja lukuisat muut yksityiskohdat... Ehkä sinunkin kannattaa kysyä asiaa lääkäriltä.

Malttia ja kärsivällisyyttä siis odottamiseen - myös Carima sinulle!

Rouva X

Kiitos mielen kevennyksestä! Kyllähän sitä järjellä ajatellen tietää, että neljä viikkoa ei vielä ole paljon tässä hormonimyllerryksessä, mutta hätänen immeinen kun on ;) Eipä muuta ku jatkan venailua ja samalla nautin näitä elämän suuria paheita, maksalaatikkoa ja graavilohta ;) Ei ehkä samaan aikaan kuitenkaan :D

Miimu

Tää niin tykkää sun tavasta kirjottaa!!:) Kiva yllätys kun huomaan uuden kirjoituksen ilmestyneen.

Onnea matkaan!

Blogiarkisto

2013
2012
2011