Helmikuussa Venäjän maaperään iskeytyi meteori. Samoihin aikoihin uutisoitiin Maan pian ohittavasta asteroidista. Iltauutisissa korostettiin, ettei näillä ilmiöillä asiantuntijoiden mukaan ole yhteyttä toisiinsa. Tottakai heti tuli mieleen, että mitä jos onkin. Yksi putosi Venäjälle, entä jos se toinenkin tulee Maahan. Meidän takapihalle. Apua!

Pelko oli tietenkin lapsellinen ja turha. Muutaman sekunnin ehdin kuitenkin ajatella sitä vaihtoehtoa, että uutisissa olisikin sanottu toisin. Että nyt se muuten tulee, maailmanloppu tai ainakin tämän maan loppu. Mitä tekisin jos olisi vain tunteja aikaa?

Sillä hetkellä ymmärsin, että en tekisi mitään toisin. Elämä on tässä, elämäni tärkein asia on sylissäni. Mihinkään muualle ei ole kiire. Halataan vain.

En ole elämässäni saavuttanut vielä paljon, jos katsotaan uraa tai mammonaa. Tunnen kuitenkin saaneeni jo nyt enemmän kuin osasin toivoa. Oman lapsen saamiseen oli selittämättömän voimakas tarve, mutta en silti arvannut, miten suuren onnen haaveen toteutuminen toisi. Se oli yllätysonni. Sen yllätyksen kokee ehkä jokainen, joka tulee ensi kertaa äidiksi tai isäksi. Ja ehkä toisellakin, kolmannellakin kerralla?

Asteroidi ohitti maan, elämä jatkui ennallaan. Jämähtäneet tahrat, aurakoneiden kasaamat lumivallit, myöhästelevät bussit, tavalliset asiat alkoivat taas ärsyttää. Onni jäi jonnekin sinne arjen alle vähän piiloon. Siellä se silti on, ja muistuu taas mieleen kun itsestäänselvyys hetkeksi horjuu.

Kommentit (2)

Vierailija

Hei! Sinulla on tosi kiva blogi! Olen nyt viikossa lukenut ihan jokaikisen kirjoituksesi, aina kun 1 vuotias poikani on mennyt yöunille olen hiippaillut koneelle lukemaan lisää ;) Meidän lapsillamme on vain kaksi viikkoa ikäeroa, ja minullakin esikoinen joten pystyin samaistumaan todella moneen asiaan mistä olit kirjoittanut!! Harmittaa kun en aiemmin ole huomannut blogiasi, olisi ollut mielenkiintoista ja terapeuttistakin lukea tätä poikani eri ikäkuukausina! Meilläkin on ollut uniongelmia, flunssia erittäin paljon (ja korvatulehduksia) ja imetysasiatkin on menneet tismalleen samallain kun sinullakin :D Välillä tuntui että luen omaa vauvapäiväkirjaani.

Odotan innolla seuraavaa kirjoitustasi, mukavaa ja aurinkoista kevään jatkoa!

T. Mamma87

Blogiarkisto

2013
2012
2011