Katsokaa tuota hullua: Hän painelee rintaansa. Miettiväisen näköisenä ohimennen kokeilee, vielä toistakin, muka huomaamatta. Kaupassa hän viipyilee ja pohtii, katsoo hieman pidempään joitain tuotteita, jättää ne sitten tiskiin. Kerää koriinsa multitabseja ja vihanneksia ja luomua, ehkä ensimmäistä kertaa. Bussipysäkillä hän haistaa tupakansavun kaukaa, nyrpistää, katsoo vihaisesti polttajaa. Pidättää vähän hengitystään niin kuin se jotenkin auttaisi. Painaa kätensä alavatsalleen ja yrittää tuntea jotain. Poissaolevana tuijottaa maahan ja kurtistaa kulmiaan, keskittyen.

Piinaviikko on käsillä, ja minä käyttäydyn kummasti. Etsin merkkejä ja todisteita kuten kaikki tässä tilassa. Luen keskustelupalstojen ”ensimmäiset raskausoireet”-listoja. Ne ovat loputtomia – mikä tahansa poikkeuksellisesta pirteydestä isovarpaan kutinaan voi kertoa onnistumisesta. Tai sitten ei. Ensi kirjoituskerralla tiedän enemmän. Siihen asti näkemiin – ja ne isovarpaat pystyyn.

Kommentit (2)

Carima

Kuin olisin omaa elämänkertaa lukenut :D Ensimmäisillä yrityskerroilla olin ihan samanlainen. Nyttemmin olen lopettanut "oireiden" tutkiskelun ja päätynyt toteamaan, että kuvittelen vain kaiken. Siten ei pety niin paljon joka piinaviikon jälkeen :P

Mulla on kaikki maailman varpaat ja muutkin ulokkeet kohti taivasta sun puolesta!! Tsemppiä piinaviikkoon :)

Rouva X

Voi, minäkin NIIN pidän peukkuja ja varpaita kohti taivasta!!!

Itselläkin on taas jälleen yksi piinaviikko meneillään... Mutta kun näitä tuloksettomia yrityksiä on jo ollut niin monta, olen jotenkin jo ihan turtunut ja luovuttanut. Varsinkin tässä kuussa, kun kriittisiin päiviin iski paha flunssa :/ Ei kropan tarkkailusta tietenkään ole TÄYSIN luopunut, mutta jotenkin ei ole enää niin vauhkona mitä esim. 3kk sitten. Täytyy luottaa siihen, että raskaus alkaa sitten, kun sen on tarkoitettu alkaa.

Blogiarkisto

2013
2012
2011