Tämä kaikki tiivistyy sanaan odotus. Vauvaprojekti on ehkäisyn lopettamisen suunnittelemisen vaiheesta synnytyspolttojen pisteeseen (ja siitä eteenpäinkin) silkkaa odotusta. Aina mielessä on jokin tulevaisuudessa sijaitseva hetki, jota kohti tähdätään. Viimeinen ehkäisypilleri, ensimmäinen yrityskuukausi, ovulaatio, raskaustestien saapuminen postissa, positiiviset testiviivat, ensimmäinen neuvola, viimeinen neuvola, koulunalku, konfirmaatio...

On oikeastaan hullunkurista kutsua vain varsinaista raskausaikaa odottamiseksi – minusta ainakin tuntuu, että en ole muuta tehnytkään viime viikkoina kuin odottanut. Enkä ole vielä edes potentiaalisesti paksuna! Nähtävästi myös Kätilöopistolla oletetaan, että minä jaksan odottaa. Soitin sinne, kun en lähetteestä huolimatta ollut saanut kutsua käynnille. Lääkärit siellä päässä olivat arvioineet minut ”ei niin kiireelliseksi tapaukseksi” – siis tapaamatta minua ja näkemättä kohtuani. Vastaanottoaika on kolmen viikon päästä. Tästä suivaantuneena soitin jo tutuksi tulleelle herra Tohtorille, joka onnekseni oli lähes yhtä tuohtunut asiasta. Pääsen hänen pakeilleen ensi torstaina.

Lääkärit ovat siellä kuulemma kovin kiireisiä ja ajanvaraus ruuhkautunut, mutta ”ihan omasta mielenkiinnostaankin” herra Tohtori haluaa ottaa minut vastaan! Jes, olen mielenkiintoinen. Kohtuni on poikkeustapaus. VIP.

Mutta siitä odottamisesta vielä. Se pitäisi lopettaa. Pitäisi tarttua hetkeen tässäkin asiassa, nauttia itse matkasta eikä vain toljottaa päämäärää. Tässä junassa matka voi olla todella pitkä eikä perillepääsystä ole edes takuita – kannattaisi varmaan nojata taakse ja katsella maisemia. Asennemuutos alkaa nyt. En odota vaan elän!

Kommentit (4)

Tiipi

Ihan samat ajatukset minulla! Tosin olemme hieman eri vaiheessa, meillä alkoi juuri yk 2. Mutta olen jo melkein 3 vuotta kuumeillut ja odottanut sitä yrittämisen aloittamista. Nyt odotan kuukautisten loppumista, ovulaatiota, piinapäiviä ja testipäivää. Ja sitten taas alusta. Huoh...

Hetkeen tarttuminen on jotenkin hurjan vaikeaa ja silti monet sanovat sen olevan avain kaikkeen hyvään.

keltanokanhautomo

Tiipi, onnea sinullekin yritykseen! Ja koitetaan tosiaan keskittyä hetkeen... Ei elämää voi elää vain odottaen tulevaa.

Blogiarkisto

2013
2012
2011