Oloni on nyt mukavasti normaali. Olen vain tavallinen nainen tavallisesti ei-raskaana. Toisaalta se on surullistakin. Ei enää etuoikeuksia raskauden takia, ei erityisrajoituksia syömisen tai vaikkapa laitesukelluksen suhteen, ei lupaa olla väsynyt/ärtynyt/turvonnut/pahanhajuinen/hankala/kykenemätön siivoamaan juuri nyt. Olen kaikin puolin syyntakeellinen, kykenevä kaikkeen mihin muutkin kunnon kansalaiset ja vastuussa omista teoistani. Pahus!

Olen myös toipunut keskenmenosta yllättävänkin hyvin. Huutavat vauvat ovat enää vain (ärsyttäviä) huutavia vauvoja, ei enää melkein-minun-lapsiani joiden luo täytyy rynnätä sydän kipeänä. Uskon, että oli tärkeää olla sairaslomalla niin pitkään. Lääketyhjennysten ja kaavinnan takia olin päiväkausia kotona toimettomana, ja oli pakkokin vatvoa asiaa kaikista näkökulmista. Itkin ja puhuin niin pitkään, että sitten ei enää ollut uusia sanoja eikä kyyneliä. Kun vihdoin puolentoista viikon sairasloman jälkeen pääsin töihin, olin siihen aivan valmis.

Nyt kaavinnastakin on jo neljä viikkoa. Jälkitarkastuksessa gynekologisetä totesi, että kohdussa on vielä "jotain". Hyytynyttä verta ehkä, saattaa tulla itsestään ulos. Uusi tarkastus on ensi viikolla. Nyt tarvittaisiin taas niitä peukkuja: toivotaan, että uutta kaavintaa tai muuta toimenpidettä ei tule.

Pitkästä aikaa odottelen myös kuukautisia oikein vesi kielellä intomielellä. Niistä nimittäin alkaa Uusi Aikakausi, projekti II, hautomon toinen tuleminen: lupa yrittää uutta raskautta. Pidän teidät ajan tasalla, luottakaa minuun. Onhan se ihan normaalia kertoa kuukautisistaan parille kaverille ja, no, internetille.

Kommentit (4)

suvia

Kirjoituksesi ovat kuin omasta elämästäni puolitoista vuotta takaperin. Myös me olimme opiskelijoita, myös me tulimme toivotusti raskaaksi ensiyrittämällä, mistä tunsin huonoa omaa tuntoa; myös me menetimme pienokaisen ennen ensimmäistä ultraa. Myös me selvisimme siitä kyynelten hoitamina ja yritimme mahdollisimman pian uudelleen, tällä kertaa toinen yk oli hedelmällinen, ja ensi viikolla maailman rakkain pieni tyttäremme täyttää 8kk. Toivottavasti pieni elämä tulee taas pian osaksi sinua, ja siitä se yhteinen seikkailu alkaa! Kaikkea hyvää!

Miimu

Ihanaa kuulla, että kyyneleiden ja puhumisen voima ovat saaneet säröjä korjaantumaan. Kaikki eivät koskaan liimaudu umpeen. Kenties hyväkin niin, on hyvä muistaa silloin tällöin. Jaksamista ja kaikkea hyvää elämäänne! Peukut ovat pystyssä:)

keltanokanhautomo

Ihanasti kirjoitettu Suvia, kiitos. Lohdullista kuulla, että samoista lähtökohdista olette ponnistaneet ja nyt teillä on pieni ihana tyttö. :')

Blogiarkisto

2013
2012
2011