Raskaana ollessa tekee mieli kaikenlaista. Tulee ihan oikeita himoja ja vastustamattomia tarpeita, joita on tietenkin syytä noudattaa. Ehkä hieman myös liioittelemme halujamme; minä ainakin kirjaimellisesti tuijotin napaani ja kuulostelin tarkasti mieleni toiveita ollakseni valmiina toteuttamaan ne välittömästi. Kun mieleen tuli vanukas, vanukasta oli saatava. Ja sitä rataa.Ajatuksiin ehti poukota noiden viikkojen aikana melko paljon kaikenlaista, joten kaappi täyttyi ostoksista. Osa niistä tuli syötyäkin.

Mutta keskenmeno se vasta mielitekoja teettääkin. Ei tietenkään kaikilla; monet eivät saa surultaan syötyä eivätkä voi kuvitellakaan herkuttelevansa tuskan keskellä. Minä taas käsittelen asioita ruoan kautta. Mussutan pahaan olooni, tyhjyyttä pakoon. Sallin itselleni kaikki ne herkut, joita vain hetkenkin ajattelen haluavani.

Ihan noin esimerkkinä: viime viikolla söin mm. mämmiä vaniljakastikkeella. Kun teki mieli. Heti raskauden päättymisen jälkeen ostin kaikkea sitä, mitä en ollut saanut moneen viikkoon syödä. Ahmin maksalaatikkoa ja vakuumilohta lohdukseni, kippasin siideriä ja viiniä päälle.

Tervetuloa listeria, myrkyt ja liiat a-vitamiinit, en pelkää! Kai se on sopeutumista tilanteeseen. Vaikka en ole enää raskaana, voinpahan edes nauttia näistä iloista. Ja kyllä se maha tälläkin menolla kasvaa.

Kommentit (0)

Blogiarkisto

2013
2012
2011