Yöimetyksetöntä elämää (voi mikä sana!) on nyt takana 12 vuorokautta. Toimii. Jotkin öistä ovat olleet hieman parempia kuin toiset - muutama aika kamalakin on päässyt joukkoon - mutta kaiken kaikkiaan meillä on hommasta hyvä tunne.

Ensinnäkin yöt ovat rauhoittuneet merkittävästi, ja joinain öinä olemme heränneet Maijan ääniin vasta ihan aamulla, kuuden maissa. Toiseksi yöhoitovastuu on minun yhdeksänkuukautisen jatkuvan yövuoron jälkeen vaihtunut Miehelle - jee jee! On nimittäin selvää, että Maija rauhoittuu keskimäärin nopeammin, jos häntä käy maitobaariäidin sijaan rauhoittelemassa tahallisesti tylsä ja maidoton isi. Ja tätä mieltä oli Mies ihan itse, ja suostui ottamaan yöt hoitaakseen ihan vapaasta tahdosta.

Samalla kun yöt on pyhitetty nukkumiselle, on päiväsyömisestä tullut Maijalle selvästi tärkeä homma. Kiinteä ruoka maistuu nyt vielä paljon paremmin kuin ennen, ja syömisen ensisijainen funktio alkaa olla nälän kukistaminen, ei enää sinänsä hauska ruoalla leikkiminen. Välillä ihmettelemme tosissamme, mihin se kaikki tarjottu ruoka on hävinnyt, kun lattialta tai ruokalapusta ei löydykään juuri mitään. Sen pienen ihmisen mahaanhan se! Ihanaa.

Suosikkiruoat ovat tällä hetkellä lihapullat, kalapihvit ja kananmuna (melko proteiinivoittoinen top-kolmonen!), tomaatti, pasta tomaattikastikkeessa ja itse tehdyt sämpylät. Mandariinit ovat olleet pitkään hitti, mutta nyt hienoisessa laskusuhdanteessa. Ja tänään kävi ensimmäisen kerran niin, että rintamaito ei Maijaa oikein kiinnostanutkaan, mutta välipalaleipä ja hedelmät kyllä upposivat. Nyyh! Kyllä, pientä haikeutta tuntien tajusin, että vähitellen maidon ja imetyksen rooli pienen elämässä haalistuu ja tilalle tulee kaikkea muuta tärkeää. Toisaalta ihanaa, koska kaipaan vapautta ja tavallisia vaatteita ilman imetysvalmiutta, mutta toisaalta ihmeellisenkin haikeaa.

Niin se vaan kasvaa, tämäkin ihminen, ja vaikka se on oikein ja luonnollista on se myös ihme. Että ensin on jotain niin pientä että se mahtuu naisen mahaan, ja sitten yhtenä päivänä se nousee seisomaan (kuten kuvassa!) ja popsii sen jälkeen neljä lihapullaa.

Kommentit (4)

Wuuhuu!

Tuuletan täällä sun puolesta, kuulostaa upealta tuo yöimetyksetön elämä.

Nyt vaan kaivelemaan blogiarkistoa että saan selville kuinka tuossa olette onnistuneet,

T: Yhden sinnikkään yösyöpön äiti

keltanokanhautomo

Hei Wuuhuu! Kiitos myötäilosta. :) hakusanalla "uniakatemia" löydät kaikki unikoulumme aiemmat osat. Kirjoita se siis tuonne oikean reunan hakukenttään ja paina "etsi". Tie ei ole ollut suora eikä lyhyt tähänkään saakka, ja mutkia on varmasti edessäkin, mutta nyt näyttää ihan hyvältä. Onnea matkaan!

Rouva X

Täältäkin tulee tuuletuksia teille ja onnentoivotuksia! Olen mielenkiinnolla seurannut taistelua, ja täytyy kokeilla ekana tuota teidän tekniikkaa, jos olemme samassa tilanteessa joskus.

Täälläkin vihdoin tapahtui se elämän suurin ihme ja pieni neitokainen saapui kaksi viikkoa yliajalla maailmaan <3 Kaikki meni lopulta oikein hyvin ja nyt elämme vauvapumpulissa, jossa vain nukutaan ja välillä tissitellään. Unikoulu odottaa siis kaukana tulevaisuudessa vielä tässä talossa :)

keltanokanhautomo

Voi Rouva X, ONNEA!!! Onpa mahtavaa kuulla, että vaavisi on nyt maailmassa. :) Onnellista vauvahuuma-aikaa teille! Niin ja sitten jos/kun joskus on unikoulun aika, niin toki tiedät jo enemmän oman vauvasi luonteesta ja tarpeista, ja osaat arvioida, mikä menetelmä voisi olla teille juuri sopiva. Se kun riippuu niin yksilöstä - sekä vauvasta että vanhemmasta. Mutta siihen on vielä pitkä aika! Nyt vaan unta silloin kun sitä on tarjolla ja vauvanihmettelyä muu aika. ;)

Blogiarkisto

2013
2012
2011