Laskettu aika tuntuu merkitsevän monille sitä, että lapsi syntyy minä hetkenä hyvänsä. Olenkin huvitellut pelästyttämällä viattomia ventovieraita kertomalla tilastani. Kannattaa kokeilla!

Esimerkiksi shoppailureissulla tulee vastaan sopivia uhreja (jos siis jaksaa tässä vaiheessa vielä shoppailla). Sovitettavia vaatteita kiikuttaville myyjille voi mainita puolihuolimattomasti, että oih kun nivusia vihloo, ja se laskettu aikakin meni jo. Reaktio on usein dramaattinen, kuin minulla olisi tikittävä räjähdevyö lanteillani. Ihmisparka astuu hieman taakse, ja kasvoille syttyy pelästynyt ilme joka paljastaa ajatukset: ”oho, voi ei, ei kai se synny tänne NYT?!”

Itsekin aikanaan kuvittelin, että synnytys käy nopeasti: alkaa elokuvatyyliin lapsiveden hulahduksella ja johtaa muutaman ähkäisyn kautta vauvan syntymään. Ihmettelin tarinoita naisista, jotka ihan rauhassa joivat päiväkahvia kotona ja pakkailivat sairaalakassia, vaikka synnytyssupistukset olivat jo alkaneet. Edelleen kyllä ihmettelen sitä, että ensimmäisten supistusten aikana voisi kuulemma vielä nukkua. Jos ei kipu pidä hereillä, niin luulisi että jännitys ja innostuminen pitäisi.

Pelästymisestä puheen ollen, itse olen saanut säikähdellä verenpainemittarin lukemia. Paineet ovat nousseet tasaista tahtia koko raskauden ajan, mutta nyt alkavat turvalliset rajat paukkua; kotimittarilla rauhallisessa tilanteessa mitattu 157/96 ei vaikuta oikein hyvältä. Huomenna on onneksi neuvola, jossa tätäkin asiaa taas pähkäillään.

Mitään muuta epäilyttävää ei ole ilmennyt, joten tuskin tässä on aihetta paniikkiin. Toivon kyllä, että minut laitettaisiin lääkärille tarkistuskäynnille; saisinpahan samalla vähän ajantasaista tietoa sekä Tyypin voinnista että kohdunsuuni tilanteesta.

Tämä on siis tilanne tänä sunnuntaina. Viikon päästä voikin sitten olla jo jotain paljon mielenkiintoisempaa kerrottavaa – tai sitten on kaikki niin kuin ennenkin. Arvauksia ja valistuneita veikkauksia Tyypin syntymäpäivästä saa laittaa kommentteihin. Ehkä saan niistä uskoa siihen, että otus todella jonain päivänä syntyy.

Kommentit (3)

Valeäiti

Tsemppiä kovasti loppumetreille, olen seurannut blogiasi täältä hiljaa ja kommentoimatta jo alusta saakka :)

En lähde päivää veikkailemaan, koska omalla kohdalla esikoinen päätti odottaa 42+1 asti, vaikka viikosta 36 alkaen kuulin neuvolassa "se varmaan aika pian syntyy". Pah. Itsellä lopun suunnatonta ketutusta helpotti lopulta vasta se kun sain ensin yliaikakontrolliin ja sitten käynnistykseen ajat; näin tuli joku lopullinen takaraja jolloin se varmasti sieltä noukitaan ulos.

Ja paineet nousi mullakin, YAkontrollissa oli jotain tuota sun luokkaa ja siitä sitten vaan noustiin ylöspäin. Ei se mitään tosin haitannut, synnytystä vaan vähän vauhditettiin sillä kuuluisalla imukupilla (ei ollut paha, btw) ja söin 3viikkoa verenpainelääkkeitä synnytyksen jälkeen.

Joten: tosi tosi paljon tsemppiä, lähinnä siihen henkiseen puoleen kun piuhat alkaa olla melko kireenä.

Rouva X

Voih, mä en jaksa odottaa huomiseen, että tuleeko vauvauutisia vai edelleen odotusuutisia!!! :D Enkä mä oikein osaa toivottaa tähän mitään... Laitetaan nyt sitten "onnea matkaan!", se käy ennen ja jälkeen synnytyksen :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011