Imetyksen alku oli minulla kirjaimellisesti ylitsevuotavan tuotteliasta aikaa. Kerroinkin alussa ja sitten noin kahden kuukauden kohdalla maidon suihkuamiseeen ja liikatuotantoon liittyvistä yksityiskohdista, ja kommenttien perusteella olin aika yleisen ongelman äärellä. Moni myös lohdutti, että tilanne kyllä tasaantuu muutamassa kuukaudessa.

Ja kuinka sitten kävi? No helpottihan se. En muista milloin, ei tietenkään yhtäkkiä yllättäen, mutta vähitellen kaikki maitoon liittyvä vain alkoi tuntua yksinkertaisemmalta. Ja nyt, kun vauva on melkein puolivuotias, elämä maitobaarina on ihan mukavaa.

Tällaista: Kun vauva alkaa syödä, maito herahtaa pian valumaan mukavaa tahtia. Se ei suihkua vauvan silmiin tai viereiseen sohvatyynyyn, vaan lapsi saa kaiken sopivasti suuhunsa ja pysyy mukana vauhdissa, ei yski eikä ahdistu. Rinnat eivät yleensä kiristä eivätkä täyty liikaa ja valu lammikoksi yölläkään; vauva tosin myös yösyöpöttelee tiheämmin kuin ennen. On muuten ihanaa, kun toisinaan vauva syö vielä toisestakin rinnasta lopetettuaan ensimmäisen kanssa! Tulee mukavan kevyt olo – en nimittäin b-kuppilaisena ollut todellakaan tottunut sellaiseen muhkeaan oloon, jonka pursuilevat maitorauhaset aiheuttivat. Paljon kotoisampaa olla pienempi taas. Edes ajokoiran lerppakorvat eivät hirvitä minua vielä. Niin ikävä minulla oli vanhaa pientä minääni.

Liivinsuojia käytän toki edelleen, koska maitoa kuitenkin heruu spontaanisti milloin tahansa ja koska vapaa rinta joka tapauksessa vuotaa silloin, kun toisesta syöttää. Ilahduttavaa on, että aiemmin hankkimani kestoliivinsuojat toimivat melko hyvin nyt, kun maidon määrä on pienempi.

Kamalaa muuten myöntää, mutta maidot jotka pakastin ensimmäisinä kuukausina menivät nyt sitten haaskuuseen. Syynä oli siis se, että vauvamme ei enää aikoihin ole suostunut juomaan maitoa mistään välineestä, ja nuo aiemmin keräämäni maidot vanhentuivat (ainakin useimpien löytämieni säilvyysaikaohjeiden mukaan). Tuntui aika pahalta valuttaa muutama litra arvokasta maitoa lavuaarista. Etenkin kun muistan, miten paljon käytin aikaa ja voimiani maitopullojen keittämiseen, maidon jäähdyttämiseen ja pakastamiseen. Senkin ajan olisin voinut käyttää vaikka sen pienen vastasyntyneen tuijottamiseen ja haisteluun. (Niisk! Pieni ei ole enää pieni!)

Imetyksen suhteen suunnitelma on aika selvä: ajattelin jatkaa hommaa ainakin nyt sinne vauvan yksivuotissynttäreille asti, jos kaikki menee hyvin. Yösyötöistä yritämme varmaankin luopua vähitellen tässä lähikuukausina – paino sanalla yritämme. Katsotaan nyt miten tämä kiinteiden ruokien aloittelukin vaikuttaa tilanteeseen. Iltapuuro saattaa kuulemma auttaa nukkumisessa, mutta saattaa hyvin myös olla auttamatta. Ainakin iltapuuro sormiruokaillen hymyilyttää jo ajatuksena. Ehkä hyvä mieli auttaa edes äitiä ja isää nukkumaan sikeämmin.

Kommentit (2)

Epa

Taisin edelliseenkin imetyskirjoitukseen kommentoida että kuulostaa ihan meidän elämältä ja teen saman nyt. Nyt vihdoin on alkanut maidontuotanto tasaantua kun neiti on 6kk, tosin edelleen aika ajois suihkuaa minne sattuu. Niin ja edelleen pitää nukkua liivinsuojissa ja liiveissä, muuten tulee lammikoita (ja sattaa tulla edelleen). Mutta kuitenkin on niin paljon helpompaa!

keltanokanhautomo

Hei Epa, eikö olekin mukavaa kun alkaa helpottaa. Ja niitä maitolätäköitä minäkin välillä aiheutan, mutta sen verran harvoin, että valitsen silti liivittömät unet. On se niin vapauttavaa. Toivottavasti pääset pian sinäkin liivivapaisiin öihin. :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011