Viikko maalla Maijan isoäidin eli mamman sekä enon perheen kanssa on takana. Säät nyt eivät koko ajan suosineet, mutta muuten elo oli ihanaa. Olemme kerrostaloelämään tottuneita epäyhteisöllisiä peruskaupunkilaisia, mutta kyllä yhteiselo maaseudulla muutaman oikein läheisen ihmisen kanssa tuntui elvyttävältä.

Parasta oli... Herkulliset kahvihetket ja iltagrillit. Vesileikeissä kiljahtelevat lapset, puhdas pyykki auringossa, kuikat järvellä. Tyytyväinen vauva, jota serkut ansiokkaasti viihdyttivät. Päiväunet ulkona, milloin missäkin on varjoa. Ja tämän puolivuotiaan vauvan ensimmäinen kylvetys rakkaassa rantasaunassamme!


Saunan jälkeen

Paluu kaupunkiin ja ahtaaseen kaksioon tympäisee. Maija kyllästyy äidin naamaan ja tylsiin juttuihin heti, eivätkä serkut ole lähellä pelastamassa tilannetta ilveilyllään ja naurullaan. Ja äiti kyllästyy siihen, että kaduilla pärisevät viritetyt mopot ja örisevät juopot. Onko tämä nyt lapselle lainkaan hyvä paikka kasvaa!

Alan helliä haavekuvaa mökistä ja lampaista ja jostain ihmeen etätöistä, joista tienaisimme leipämme. Ja siitä miten vauva eläisi puhtaan luonnon keskellä kaukana kaupungin vaaroista. Sitten muistan talven loputtoman lumisateen ja toisaalta ystävät kaupungissa, ja karistan haaveet huspois ajatuksistani. Maalla on ihanaa käydä, mutta meidän paikkamme on kuitenkin siellä missä läheiset ihmisemme ovat. Kaupungissa, ainakin vielä.

Kommentit (0)

Blogiarkisto

2013
2012
2011